maanantai, 1. lokakuu 2012

Alman kanssa en ennää vehtaa

Joopa-joo. Miultaki nyt pinna ripsahti omasta pyörästä poikki ja siirrän humpuukijuttuni tuonne Bloggerin suuntaan. Homma jatkuu TÄÄLLÄ, jos joku sinne joskus eksyy. Alman kanssa suhe nyt loppu ja sen kanssa en ennää rupija vehtaamaan.  Kaik män hyvät kuvalatingit ja muutki hermoja myöten....

tiistai, 18. syyskuu 2012

Lassen hölkkä, Myrskylä 18.09.2012

Pikkusta kenkutusta on ollu kallossa liikkeellä viimesen kuukauden ajanjaksolla. Lomaviikon aikana kuitenki pipo senverta helpotti kiristämistä, että ihan vaan muuten sekopäisenä ilmottauvuin tuonne Lassenhölkkään, kun Olli oli sinne menossa ja käväsi samalla Uunon korsulla majottumassa.

Mie sain perjantaina varattua tälle maanantaipäivälle lekurin, mutta eihän siellä mitään uutta ollu Uunolle vielä tällä keikalla tarjoiltavisssa, kuten arvata saattoi. Vanhojen magneettikuvien perusteella patellan alaosassa lievään kulumiseen viittaavaa sekä polvitaipeessa tulehdusta ja joku ”bursa” lievästi paksuuntunnu ja nestetäytteinen....heh-heh, ihan yhtä ”helppolukunen” Uunolle tuo magneettikuvauksen diagnoosi ku hepreankielinen sanakirja, jossa sanat on kirjotettu takaperin.

Senverta vielä innoissani olin viikonloppunaki tuosta Torren viikosta, että tilailin jo vuoden alkuun helmi-maaliskuulle kuukauden reissun kaikkine lentoineen ja mörskineen. Jos ei juoksemaan enää pysty, onhan siellä mahollista sitte kaatuilla ja konttailla muutenki ku juoksemalla. Ostaa vaikka polkupyörän satasella ja kaatuilee sillä polven ja ottalohkot ruvelle.

Lauantainahan myö käytii pikkusen Kivijärvellä kääntymässä ja pärryyttelemässä moottorikäyttöstä sahhaa ja vähä heiluteltii kirvestäki, mut pääasia oli kahvien keitto ja eväijen syönti tällä reissulla.

Lähettii sitte eilen aamusella puolen ysin maissa ruunan kyyvillä Ollin kanssa sinne Lassen hölkille. Aurinkoine ja mukava oli keli (+16°C, 6m/s). Ruunaa ei viety isolle parkkialuveelle hyvin suoritetun menomatkan ratsastuksen jälkeen, vaan hiissattii se vähän syrjemmälle pusikkoon rauhottumaan, ettei riehaannu liikaa, kun tuo paluumatka oli vielä tekemättä.

Ite Lasse Virreeniki tuli samaseen pusikkoon autollansa ja muutamat sanaset vaiheltii. Sitte ruvettiikii jo verryttelemää suupielijä ja muitaki raihnasiisa paikkoja ylivuotisissa rungoissa. Puolimaratooniaha myö molemmat Olli ja mieki aateltii lähtijä yrittelemää kaikesta raihnasuuvesta huolimatta. Mie olin juoksemassa nuoremmassa kääkkäsarjassa M50 ja Olli vanhemmassa kääkkäsarjassa M60.

Hommahan lähtee alamäkeen ja keskivauhti oli itellä 4:20 kantturoissa alussa. Kilsan paikkeilla mäni Koson Heikki ohitte semmosella kyyvillä, että mie en perrään ilenny lähtijä. Samoissa keskivauheissa oltiin vielä vitosen kohilla, mutta sitte homma pikkuhiljaa hiljeni 4:30 keskivauhtia kohti. Vajaa kymmenen juoksijaa siinä matkan varrella ohittelin ja lopussa 18 kilsan kohilla olleen mäjen jälkeenUuuno-pojan kintut alko painamaan sillee, että takkaa tuli juoksija rinnuksille ja parin kilsan konttauksen jälkee kaveri ohitti Uunon viimesellä kilsalla enne maalija.

Ollihan tuon M60 sarjan voitti, vaikka ei oo oikeen juoksuterässä vaikijan kesän jälkeen. Aika oli 1:31:30. Kakkoseksi tuli Heikki aajlla 1:32:23 ja kolmoseksi Inkisen Raimo ajalla 1:33:16. Auvo jäi nyt neljänneksi ja aika oli 1:35:29. Ajat on hyviä, kun ottaa huomijoon, että reitti ei taija ihan sieltä noppeimmasta päästä kyllä olla kaikkine mutkineen ja mäkineen. Uuno oli nuorisokääkkäsarjassa M50 neljäs 1:36 ja rapijat ajalla.

Sakkaran Janne oli taas mukana koko joukkueen kanssa. Hieno juttu! Janne oli harhautunnu jonkun toisen kanssa reitiltä ja ryskänny orapihlajaaitojen lävitte takasin reitille. Siinä pikkusen aikaa tärväänty, mutta kakkoseksi Janne sieltä vielä pinnisteli M40 sarjassa ajalla 1:19:33 muutenki hyvävauhtisen kesän jälkeen. Sarjan voitti Marko Vaittinen ajalla 1:16:25. Kolmantena oli Jari Uusitalo 1:20:18 ja Tero Junkkari neljäs ajalla 1:20:50.

Eihän tääkää retki Uunolta ihan putipuhtaasti uunoilematta männy. Miehän olin pakannu oikeen ajan kanssa puhtaat kalsarit ja muutki pesuvarusteet pikkuseen kassiin, jonka sitte kisan jälkee pesupaikalle mukkaan otin. Pesuoperattijon jälkee vetelin puhtosija vermeitä niskoille ja äkkäsin, jotta mukkaan oli kassiin tarttunnu pelkät kalsarit, eikä päälyhousuja minkään laisija. Ei siinä auttannu muu, ku vejellä kisayleisön ja pihan lävitte ruunalle pelkissä kalsareissa. Alkaa jo kyllä tottumaan tähän päivittäiseen uunoiluun pikkuhiljaa iteki.

Tulokset löytyy TÄÄLTÄ.

Ollille kovasti kiitoksia visiitistä! Mukava oli ku pääsit käymää täällä syrjäkylälläki välillä.

Laitan tähän vielä muutaman kuvan. Luvat.fi mänee sekin näköjään maksulliseksi ja PA-Uuno ei oo valmis kuvien säilytyksestä maksamaan, joten on vaihettava säilytyspaikkaa ja entiset linkit ja kuvat haihtuu marraskuussa sivuiltani.



 

sunnuntai, 9. syyskuu 2012

Melkonen söhläys

Mie oon nyt terotellu tän päivän lapijota ja muutenki koittannu henkisesti valmistautuva huomenaamuseen paskanlapijointisessijoon, joita ei ennää kyllä oo jälellä ku kolmen täyden kuukauden satsi. Parilla pyöräilysessijolla yhteiskestoltaan pari ja vartti, oon sannnu taas viikon pikkusen aktiivisemmassa likkeessä olleet ottalohkot puolille valoille ja niskat kyömyyn ja tappijomielialan päällensä.

Melkonen söhläys oli taas tuo kotijatulo ja vieläki naurattaa (ja itkettää). Eilen aamulla auringonnousun aikoihi käytii tunnin mittasella lenkillä aallonmurtajalla viilistelemässä Torren lämmintä aamutunnelmaa ja muutama lähtöitku tirahuttamassa. Sitte takasi mösrskälle lopetttelemaa romujen pakkauksia.

Vielä oli kuitenkin voimia ja aikaa senverta, jotta Uuno-osasto päätti vielä käyvä puolenpäivän jälkeen pitemmällä lenkillä luonnonpuiston päässä käännähtämässä. Helle oli kova ja ryypiskely jäi vaillinaiseksi ja pulukoppijen kohilla jo menomatkalla tuntu, jotta jano painaa päälle ja aurinko jakso paahtaa kuumasti. Koukkasin puistikon portilla olevan vesipisteen kautta, mutta piti valita satojen mehilästen pistoon kuoleminen ja jano ja vielä valitsin janon. Siinä vesipisteen vieressä on roskis, johon pistävät pikkuelukat on telkeytynny pesimään ja niitä oli vettä ryyppäämässsä melkonen parvi.

Uunon ei auttannu muuta ku jatkaa matkaa luonnonpuistikon lävitte. Sitte ku sain sen puistikon ees-taas jolkoteltua ja lomassa vetoloita, janotti jo sillee, että nyt oli otettava riski ja siinä mehiläisparven seassa ryyppäilin kuumaa vetta janoissani. Kovasti autto jaksamista.

Senverta tuli kuitanki kapsäkkijen ja siivosuten kanssa hosu, että Uunolta ois jäänny luottokortti mörskälle jos ei Investointihenkilö ois kysynny, että onko kaikilla kamat mukana ja kaikki raha ynnä muut kätköt kollattuna. Muioll oli mutta Uunolla ei ollu.

Kovasti jo ennakoon nauratti tuo turvatarkastus. Nyt Uunolla oli vaan sortsit ja T-paita päällä, jotta senpuolen ei pitäs olla mitään valittamista henkilöstöllä, mutta toisella tappaa siinä taas kävi. Mie latelin muovikiuluun lompsan, tiketit passit ja muutaman kamman, jota on yleensä vaan malliksi mukana kun tuo lakipiste on jo niin harva, ettei niillä mitään käyttöä ole. Tietokonneenki otin auliisti repusta erilleen kiuluun, niinku asiaan kuuluu ilman erillistä kehotusta. Se oli varmaan se Uunon virhe täl kertaa. Henkilökunnan opittää päästä Uunolle jotaki lohkasemmaa ihka joka kerta.

Nytte ei ois saannu sitä reppua siihe samaan laariin laittaa. Mie pääsin jo onnellisesti toiselle puolelle mutta Uunon kapsäkkijä silellä jo henkilökunta heiluttelee ja kyselee kenen kamaa. Miunha se oli ja ei muuta ku takasin taas peruttelemaan sirraportin läpi ja laittamaan kaikki kahteen laatikkoon ja uuvestaa sirraportista sisälle yrittelemää. Sitte kelpasi jo Uunosenki toiminta.

Raihnaryhmän jonkun osaston kassiin oli jäänny lisäksi airosoli purkki, jolla meinattii tainnuttaa koneen kapu mutta mönkiin mäni hyvä suunnitelma tälläki kertaa. Siinä alko melkonen kollaus, enneku täysinäinen kassi oli levitelty pitkin tiskilöitä ihmisten näkösilleja jokaikinen kapine syynätty. No siintä kyllä ryhmä pääs portin paremmalle puolelle ajan kanssa.

Norskin koneessa li ilmanen netti, ja lennon aikana Uuno sai ploginsa sekotettu ku yritti kommunikointivälineenllä jutun juurta sinne iskijä. Sekallahan nää on ollu kyllä muutenki tosin Alman toimesta, johon Uunolla ei oo ollu mitään sanomista sen tekemisiin ja tekemisten jättämisiin.

Senverta oli jo Uuno uuvuksissa ja sekalla päivän matkustelusta ja luuhaamisista, että ootatti koko ryhmää väärällä kohalla kassipyörityksessä. Ei tullu katotuksi mikä oli meijän lennon pyörityshihna ja kyttäiltii turhaa ainaki puol tuntija.

Täl kertaa auto oli viety halvempaa ja uuteen parkkipaikkaan. Halvala ei mittään hyvää saa, mutta sekään ei Uunoa ikänä yrittämästä ja tyrittämästä oo estänny. Niin käi nytteki. Pikkuriikkine bussi ahettii ihan täyttee ja Raihnaryhmällä oli vaan seisomapakkoihi oikeuttavat liput. No asemalle sitte päästii ja avimia ku kyseltii nuor poikanen kollasi jokahisen avaimen noutajan kohilla koko perhanan avainritilätaulun lävitte ja vittuva toisteli vähän päästä. Ilkijä oli Uunon kunnella ja katella tuommosta toimintaa. Kun sitte Uunon huki tuli, mie huomautin, että tuoho kannattasi joku parempi systeemi kehitellä, niin vielä vinoilut tuli Uunonki kaposille niskoille kaiken muun kannettavan päälle. No eipä siihen paikkaan kyllä Raihnaryhmän peliväline toista kertaa parkkiin pyrähä.

Nytte ollaan onnettomasti kotona, mutta muuten ol taas mainijo reissu Torreen. Uuno kyllä varailee muutaman viikon sisällä uuven lentoveneen ja mörskän kuukaudeksi ens talvena Torreen, senverta mukavaa siellä oli nytkin.... 
Kiitos kaikille Raihnaryhmän jäsenille mukavista hetkosista Torressa.....  

lauantai, 8. syyskuu 2012

Bai-La Tiino...

Viikon retki alkas olla sitte itkuvirsiä vaille valmis. Mahtavat oli ilmat koko ajan ja vaivasesta viikosta ei juuri oo mihinkään, jos lämpösestä ilmasta tykkää. Päivällä asteita oli +25...+30 välillä ja yölläkään mittari ei siitä laskennu ku muutamalla asteella.

Toissa aamuna vejeltii amutuimaan Vanhaa Tornia kattomaaan, josta tää koko TorreViejan "kylä" on nimensä saannu. Sehän könöttää tuolla La Matan ja Torreviejan välisellä kukulalla, lähellä meren rantaa. Siitä siivuteltii pitkin kukkulan ylöosaa läheiseen puistikkoon venyttelemään ja juoksenneltiin koko Raihnaryhmä luut rutisten ja nikamat kitisten. Uuno-osasto kitisi kyllä muutenki.

Sitte laukottii Suomi-kapakkiin kahville ja rantaa myöten takasin mörskälle. Seuraavan iltapäivärynnistyksen päätavote oli löytää Seraton-kapakki valmiiksi ilalla tapahtuvaan biletykseen. Raihnaryhmittymän kieliosasto pullisteli itsevarmasti kylkiluitaaan ja vattan rellukoita ja ilmotti, että homma hoijetaan ilman minkään kielen sanakirjoja. Onhan tuo espanja jo niin vahvasti hallinnassa ja kieli jo "sujuvanpuoleista".

Sitte lähettii ryhmän voimin hakemaa sitä Seratonia apuna pelkät käjet ja varalta taskussa kynä ja tupakkiaskin kansi, vaikka koko ryhmä on tupakoimatonta sakkija. Loundersia myöten Parisille ja siitä Ateena-kadulle ja oltiinki jo Avenida de Diego Ramirez Pastorin alkupäässä. Kilsa ku oli lompsittu suoritettii eka epätoivonen, lähes toivoton kielikylpy-yritys ja kyseltii kahelta lastenhoitajalta, jotka kersalaumaansa hoitivat puistikossa, jotta: Perdoone, Donde estaa Seraton. Noo aablo muutso espanjol. Soi de Finlandia. Pitkäksi venähti hoitajien naamat ja ne pyöritteli päätä ja käjet alko viuhtoo kovasti, mutta ei niijen suusta ymmärrettävää sananpätkää löytynny ja jatkettii Diegon lompsimista edelleen. 

Sitte tuli vastaa autossa istuva mieshenkilö ja samat litanijat vejeltii ku aikasemminki ja lisättii jotta: Nesesiitto ir bailar estaa nootse. Doonde esta Seraton. Taas alko kova sepustus ja senverta kieliosasto nyt sai sepustukseta irti, jotta ukkeli ei ollu täkäläisiä ensinkään ja oli sijannistansa yhtä ulkona ku Raihnaryhmäki, eikä ryhmän kieliosasto saannu irti tästäkää kylvystä mitään järkevää.

Jatkettiin edellen ja kieliosaston alkuunsa vahva luottamus kykyihinsä alko rapistumaa ja niskat painumaan kyömyyn ja tappiomieliala alko valtaamaan toivottomalta tuntuvassa yrityksessä kylpijät. Vastaan tuli lasta rattaissa työntävä äiti ja mummo. Samalla "vahvalla" ulkoo opitulla litanijalla alotettii, ja sanaryöppy oli melkonen ja osastoo kehotettii kääntymää takasin päin, oltii mänty ohi ja rapijasti. No ainakin jotakin tolkkuva tähän saatiin nyt ja oikija suunta elämälle ja kulkemiselle helteisessä iltapäivässä.

Sitte lompsittii ja kovasti ja vastaan tuli mummo ja ei muuta ku sitkeesti vaan litanijan toistoon ja taistoon. Mummolta tuli sitte käsi ja jalkamerkkijen lisäksi tieto, jotta tuo musta kasa eli Casa Negro, jossa tuo Seraton majaili, oli ihan tien alkupäässsä. Kiiteltii kovasti ja suussa mutusteltiin ja muotoiltiin Muutso kraatsijoita ja jatkettii lompsimista mustaa kasaa kohen. Sieltähän se kasa sitte löyty heti melkeen tien alkupäästä, josta myö oltii ohi paineltu jo kertaalleen. Kieliosaston rinnukset väänty tästä mahottomasta ennaakoon epäonnsituumiseen tuomitulta etsiskelyltä semmoseen rottinkiin, että kylkiluut meinas tunkija lihojen sisältä kokonaa ulos.

Sitte mörskälle muonitukseen ja valmistelemaa hyökkäystä Seraton-kapakkiin. Nyt oli ryhmittymän ruuanhankinta-osasto hakennu kalaa ja lisukkeeksi putelin punkkuva ku valkosta ei kukkaa halunnu. Kalanpaisto-osastolle ei nyt semmosta menestystä tästä hommasta tullu niinku aikasemmista riisipetilöistä, vaan paistokseen ropsahti ihan liikaa suolaa. No on tässä mörskässä syöty muistaakseni aikasemminki suolasta muonaa ja nirskuteltu kloorattua natriumia leukojen välissä hyvällä ruokahalulla.

Sitte ku saatii punkku heitettyvä helttoihin ja kala nirskuteltua ales ryhmä oliki valmis rynnistämään sinne Seratoniin. Pikkusen oltiin kyllä koko remmi empiväisiä sen suhteen onko koko kapakki ees auki vaikka myö kyllä melkeen jo oltiin. Yllätys oli suunnaton ku Mustan Kasan ovet oli sepposen selällää just meitä (ja meijän vähäsiä roposia) vastaanottamaan.

Ilta jatku mukavissa merkeissä ja Bailat ja Moreenit siinä vejeltii sujuvasti ja neljä olutta kyytipojaksi. Vain parin kympin verran matkakassaa rasittannu Ryhmän riehakointi ei tahtija eikä lompsaa paljon haitannu. Myöhäseen mäni ja eilinen markkinoille lähtö oli kiven ja kannon alla ainakin Raihna-ryhmän Uuno-osastolla.....


 Verryttelyä lenkin lomassa Vanhan Tornin läheisessä puistikossa.

keskiviikko, 5. syyskuu 2012

Rempulat

Toissapäiväsellä lenkillä iski pikku hetkeksi yks Uunolle uusi tauti päälle. Laitoin nimittäin Raihna-ryhmän juoksulenkille päähän mainijot kilolasit. Nekin tuli pikkusen sutasemalla pistettyvä lohkoille, eli sangat ei ollu ihan korvien takana vaan pari piiruva ylempänä. ne on ihan sopivat ja pysyy tukevasti lohkoilla, mutta nyt kun ne oli ylempänä ne kiristi pikkusen ja varmaan paino Uunon jotakin valtavirtasuonta tai hermova. Tuloksena oli hitonmoine leukaperijen pakotus. Jossakin San Jaimen pulukoppijen jälkeen vuntsailin, jotta mikä hitto nyt on ku tuntuu, jotta leukoja rupijaa kiristelemään ja puolivaloilla muutenki oleva vintti pimijämmää kokonaan.

Sitte siirsin lasit kohilleen ja muutaman hetkosen perästä vinttiikään ei ollu ennää täyspimennossa vaan puolivaloilla pääs vetelemää niinku "normaalistiki", eikä leukojakaan ennää kivistelly. Nyt kyllä tuli todistettua ainaki itelleen, että ei kannata, eikä ois kannttannu aikasemminkaan, liijan kirijää pipova päässä pijellä. Siitä ei muuta seuraa ku mahottomia vaikeuksia.

Eilisen päivän pääteema oli ettijä pyörävuokraamo täksi päiväksi. Osas olla hankala homma.Jos oltas kokonaa neuvojen perässä hyökkäilty oltasi vieläki Torreviejan kujia rampaamassa. Tosin Raihna-ryhmän uuno-osato eilen ennen vuokraamon löytämistä ehti jo ilmoille päästää jonkunmoisen manailun säestämänä, jotta nyt mulle riitti tää työskentely tuon vuokraamon eteen, mutta heti ku tuon oli ilmoille julkassu paikka löyty.

Tänää sitte siletä vuokraamosta hajettii rempulat alle ja maksettii satasen kaniraha ja vejeltii ens La Matan markkinoille. Raihna-ryhmän yks osasto liimautu heti kättelyssä rättijen levityksee ekoille teltoille, eikä meinannu sieltä irtaantuva millään. Sitte rampattii koko kojukortteli päästä päähän ja suolalihhaa ostettii ja oliiveja. Suolalihan syönti alko senverta huikomaa, että ennen jotoksen jatkoo istahettii hikiselle rantakupppilan terassille tuopposelle.

Sitte jatkettii luonnonpuistelualueelle ja enneko päähän päästiin Uunolta lensi rempulasta kettingit sijoiltansa ja suusta muutama julkasukelvoton sananen. Niitä sitten tovi rusnatti paikalleen ja jatketti vanhaa junaratan pohjaa ja kasilikon kohilla näpättii kuva. Sitte käytii kattomassa muutamn vuoden takanen mörskä ja paikallaan vielä oli.

Seittemän pintoihi könyttii keskustaan viemään rempulat takaisn. Uunon oikija pollin lenkotti koko matkan ja oli melkeen irti, mutta ei siitä kuitenkaan mitään velottelemaan ruvettu. Jos semmosta ois ruvettu vaatimaan ois Uunolta itkivirsi kyllä pierun sästämänä varmasti irronnu vielä, vaikka jo pikkusen väsyttykin tuo rempulalla liikehtiminen.

Lämmintä on ollu ja Raihna-ryhmän yks osasto on Rovaniemen ukon sääennustuksiin ollu varsin tyytyväinen.