Tässä on meijän tiukka joukkue rinikat kaulassa vajaan 80km:n mettissä-, soilla- ja ojissaryskämisen jälkeen. Suuret kiitokset Akille, Ramirezille ja Ricardolle muistiinpainuvasta helposta pikamarssista. Perhana kyl oli lystiä!
Siinä on meijän reittikartta. Ekana vejettii perjantai-iltana ja yönä verryttelyksi tuo viehriä 25 km:n reitti yösuunnistuksena. Sisälsi tuon iki-ihanan vesistön ylityksen. Tokana oli sitte yöllä lähtö tuolle siniselle 25km:n reitille ja loppuverryttelyksi sitten lauvantaina päivällä tuo pikku 25km:n pätkä hirvikärpäset hatussa ja kyykäärmeet nilkoissa.
Tää epäselvä kuva on kotonta valmisteluosoista. Pikkuse oli epäselvää itelle myös se mitä otan mukaa ja mitä en. Joutu kyl pajo vuntsimaa ja kiire tuli kova ku aika loppu valmisteluilta kesken, niinku elämässäki ylleensä tahtoo käyvä....
Täs vaiheessa meistä kukkaa ei vielä tienny tulevista onneksi mittää. Vasemmalla Ricardo de Lurjus ja ratissa Huugo Ramirez. Autossa ollaa menossa Utin parakeille hilpeällä mielellä ja tappiomielialasta ei tietovakkaa (ei se kyl vallannu meitä missää vaiheessa myöhemminkää, vaikka koville ottiki)...
Kassulla oli Lottatyttönen muonitusosastolla.
Kartat on saatu kättee ja reittisunnitelmat ja taktiikka hiomisvaiheessa...Tuolta kannattas koukata kyl ehottomasti.
Utin vanhat leirikentän parakit, joissa oli ilmottautuminen reissuun ja retkien välilläkin, jotta saatii kirjattuva miehistötappiot.
Kisan mainiota johtoporrasta, joilla oli hommat hanskassa koko ajan. Kiitokset hetkosista!
Lähöhetki lähellä..ootellaa viimestä infotilaisuutta. Vasemmalta Aki, Ramirez ja Ricardo karttaa tutkimassa.
Viimeset ohjeet, mitä pittää tehä jos pumppu pysähtyy, jalka katkijaa tai muute alkaa ahistaa ýlenmääräsesti.
Meijän porukka vasemmalta, Ramirez, Uuno ja Ricardo..oikialla entisajan vetimissä alkuperäne sotilas. Uunon keltaset pikku Karhut pelas vallan mainiosti. Niillä oli hyvä porskutella suot ja rämeet. Pikkuse oli kyl viijenkympin ryskämisen jälkee väri vaihtunu ja mie ne sen takija nakkasin kassii ku ne ei ollu ennää alkuperäsen väriset (en muuten).
Vanhaa ja uutta sotilasmallija.
Lähössä kertausharjotusporukka, jotka osallsitu ja marssiin jolleki matkalle.
Sitte olla jo matkalla auringonlaskun aikaan jossakin ennen Kuivalaa ja ennen vesistön ylitystä ykkösrastilla. Hyvin näyttää jo alussa jonkun kantapäätä kuumottavan. Siitä kyl se kuumotus ainaki tais kaikilla vaan lissääntyvä loppuva kohen.
Yöpyminen ekan 25km:n lenkin jälkeen. Aika pimmeetä ja ei tarvinnu nukkuva kenenkää.
Ricardo valmistautuu tyytyväisenä Lassila & Tikanojan makuupussissa (=jätesäkissä) yöpymiseen.
Ricardo, Ramirez ja Aki Haukkasuolla. Kankean ylösnousun jälkeen koneet on jo saatu käyntii ja painetaa Haukkasuon reunaa kohti edessä olevia esteitä ja vaikeuksia ennen toisen lenkin ekaa tarkastuspistettä.
Reitin suunnitteluva ja vehkeijen tarkisteluva....tuosta on vejettävä vasemmalle ja sitte täysillä...ja tuo mutka kyl oikastaa...
Tuosta on pakko koukata tuon usvan ylitte ja sitte tuon essä näkyvän vuoren vasemmalta puolelta ku tuo viholline ryskää tuolla oikialla...
Hienoja maisemia nousevassa auringossa oli aika katella vaikka jalkapohjia kyllä jo kivisteliki tarpeeksi...
Omia joukkoja siellä jossakin ja ei kun vaan etiäpäin kohti seuraavia vaikeuksia...
Kätevä on jotostella hyvässä porukassa ja ei tunnu vieläkää missää...Ramirez ja Ricardo keulilla.
Päivä on jo saatu alkamaa ja toine sessio päätöksee. Kilsoja on takana jo yli 50. Jalt alkaa olla kovilla ja pikku tuuletus tarpeen...Uuno ja Ricardo oikoovat väsyneitä jäsenijään.
Ramirez vetelee muonaa 50km:n jälkee...Kannattaa syyvä ja juuva ehottomasti nuin pitkällä jotoksella.
Alkaa jo teippurullatki ollaa vajeentumaa päin...
Karhun tennarit on eriväriset ku alussa ja sentakija ne oli vaihettava, jottei tule tiskausta...se ois ollu huonompi juttu jos sentakija ois joutunu tiskatuksi.
Jo ennestääki ryppyne Uunon nessu on jo 50 km:n tilsimisen jälkee entistäki ryppysempi...silti ei vielä viimeset lasissa ja ilman muuta jatketaa..
Parin autolla käynnin jälkee joku perhana oli käyny jo paikat sotkemassa. No jokahine kama oli kyl hienosti oikialla paikalla ja kätevästi saatavilla.
Ricardo ja kengan sovitus....ei kuumota jalkoja yhtää 50km:n jälkee..helppova ku kanan lento...ei kun jatketaa ja heti...
Ricardo ja Ramirez ennen kolmannan lenkin ekaa tarkastuspistettä tuossa vanhalla kutostienpohjalla nykysen tien vieressä.
Tässä oli yks reitkuilun hienompia paikkoja kolmanna lenkin toisen ja kolmannen tarkastuspisteen välillä.
Vasemmalta Vekaran pariskunta ja Aki. Vekaran parikunnan mies harrastaa Triathlonija ja nainen on entine ampumahiihtäjä, kovakuntosia molemmat...en viittiny nimijä kyvyvä. Mukava oli ku olitte porukassa. Siellä reissun yhessä pahimmissa ryskäjäisissä Valkialammen länsipuolella painamassa läpipääsemätöntä mettää. Kiitos kovasti!
Lähes 70 km jo takana ja henki päällä...
Samat ku edellä.. ei mittää hätttää. Kyl myö pojat tästäki selvitää...ollaa selvitty paljo pahemmistaki paikoista.
No empä tiije selvitääkö...PERKELE SELVITTII!!! KIITOS KAIKILLE, JOTKA OLITTA MUKANA JA JÄRJESTÄJILLE KANS! ENS VUONNA UUVESTAA JA ISOMMALLA INNOLLA, JOS VAA OLLAA TERVEINÄ?