Kukko sai lauleskella aamulla ihan rauhassa ilman miuta. Mie pärisytin unta kaaliin kaikessa rauhassa peesipäivän kunniaksi. Töissä vasta 1,5 h jälkeen laulun. Siellä aika meni normaalisti ja hitaasti... on se kumma, että minkään järkihomman tekemiseen ei motivaatiota taho enää löytyä, mutta jos on kyse jostakin järettömyyvestä (mistä tahansa), siihen on heti keulimassa ja aikaa ja tarmoa tuntuu piisaavan lähes loputtomiin...

Tunnin mittasilta tuntuvien viimesten minuuttien jälkeen helpottava uloskuittaus ja kotia ja sassiin. Kotona jatkui normaaleilla perjantai-illan rutiineilla, eli lompsan tyhjennyksellä jälkikasvustolle. Niillä ei nuo menot ja tulot oo kyllä niinkään hyvin kohillaan ku itellä. Tyhjennyksen jälkeen ne kaikki hävis ku pierut Saharaan.

Oliko se että "pojista polvet paranee" vai mitenkä, en nyt tarkalleen muista, mut kokeillaa tääki homma, jos se auttas tohon mun vasempaan. Click1: Toisen polven maratoonarit etelän leirityksellä Inglesissä v. 1996? Tuo vauhtipussejaan jo sillon viritellyt juoksi v. 2007 (ikä 14v) täyden aikaan 4.21 ja risat. Vanhempi velipoika alotteli v. 2006 ajalla 4.45 (ikä 14v). Kumpikaan ei oo juoksijoita. Toinen pelas potkupallova muutaman vuuven ja toinen jotakin muuta. Molemmat on nykysi keskittyny toisiin toimiin. Oisin tyytyväine jos ne joskus viel sais kipinän tähänki hommaan ja jos ei, oon tyytyväine silti. Kuvassa on puolet mun tähän asti parhaista saavutuksista. Toinen puolisko vaikuttaa Lieksan/Imatran suunnalla.

Mie juhlistin vielä peesipäivää rauhassa RetkiSuperin etupyörää katellen ja kanan munia mankeloiden ja valmistautuen fyysisesti ja henkisesti viikonlopun taisteluharjotuksiin. Saldo: 0.40 h avg 119.

 Click1: Toisen polven maratoonarit