Viikon retki alkas olla sitte itkuvirsiä vaille valmis. Mahtavat oli ilmat koko ajan ja vaivasesta viikosta ei juuri oo mihinkään, jos lämpösestä ilmasta tykkää. Päivällä asteita oli +25...+30 välillä ja yölläkään mittari ei siitä laskennu ku muutamalla asteella.

Toissa aamuna vejeltii amutuimaan Vanhaa Tornia kattomaaan, josta tää koko TorreViejan "kylä" on nimensä saannu. Sehän könöttää tuolla La Matan ja Torreviejan välisellä kukulalla, lähellä meren rantaa. Siitä siivuteltii pitkin kukkulan ylöosaa läheiseen puistikkoon venyttelemään ja juoksenneltiin koko Raihnaryhmä luut rutisten ja nikamat kitisten. Uuno-osasto kitisi kyllä muutenki.

Sitte laukottii Suomi-kapakkiin kahville ja rantaa myöten takasin mörskälle. Seuraavan iltapäivärynnistyksen päätavote oli löytää Seraton-kapakki valmiiksi ilalla tapahtuvaan biletykseen. Raihnaryhmittymän kieliosasto pullisteli itsevarmasti kylkiluitaaan ja vattan rellukoita ja ilmotti, että homma hoijetaan ilman minkään kielen sanakirjoja. Onhan tuo espanja jo niin vahvasti hallinnassa ja kieli jo "sujuvanpuoleista".

Sitte lähettii ryhmän voimin hakemaa sitä Seratonia apuna pelkät käjet ja varalta taskussa kynä ja tupakkiaskin kansi, vaikka koko ryhmä on tupakoimatonta sakkija. Loundersia myöten Parisille ja siitä Ateena-kadulle ja oltiinki jo Avenida de Diego Ramirez Pastorin alkupäässä. Kilsa ku oli lompsittu suoritettii eka epätoivonen, lähes toivoton kielikylpy-yritys ja kyseltii kahelta lastenhoitajalta, jotka kersalaumaansa hoitivat puistikossa, jotta: Perdoone, Donde estaa Seraton. Noo aablo muutso espanjol. Soi de Finlandia. Pitkäksi venähti hoitajien naamat ja ne pyöritteli päätä ja käjet alko viuhtoo kovasti, mutta ei niijen suusta ymmärrettävää sananpätkää löytynny ja jatkettii Diegon lompsimista edelleen. 

Sitte tuli vastaa autossa istuva mieshenkilö ja samat litanijat vejeltii ku aikasemminki ja lisättii jotta: Nesesiitto ir bailar estaa nootse. Doonde esta Seraton. Taas alko kova sepustus ja senverta kieliosasto nyt sai sepustukseta irti, jotta ukkeli ei ollu täkäläisiä ensinkään ja oli sijannistansa yhtä ulkona ku Raihnaryhmäki, eikä ryhmän kieliosasto saannu irti tästäkää kylvystä mitään järkevää.

Jatkettiin edellen ja kieliosaston alkuunsa vahva luottamus kykyihinsä alko rapistumaa ja niskat painumaan kyömyyn ja tappiomieliala alko valtaamaan toivottomalta tuntuvassa yrityksessä kylpijät. Vastaan tuli lasta rattaissa työntävä äiti ja mummo. Samalla "vahvalla" ulkoo opitulla litanijalla alotettii, ja sanaryöppy oli melkonen ja osastoo kehotettii kääntymää takasin päin, oltii mänty ohi ja rapijasti. No ainakin jotakin tolkkuva tähän saatiin nyt ja oikija suunta elämälle ja kulkemiselle helteisessä iltapäivässä.

Sitte lompsittii ja kovasti ja vastaan tuli mummo ja ei muuta ku sitkeesti vaan litanijan toistoon ja taistoon. Mummolta tuli sitte käsi ja jalkamerkkijen lisäksi tieto, jotta tuo musta kasa eli Casa Negro, jossa tuo Seraton majaili, oli ihan tien alkupäässsä. Kiiteltii kovasti ja suussa mutusteltiin ja muotoiltiin Muutso kraatsijoita ja jatkettii lompsimista mustaa kasaa kohen. Sieltähän se kasa sitte löyty heti melkeen tien alkupäästä, josta myö oltii ohi paineltu jo kertaalleen. Kieliosaston rinnukset väänty tästä mahottomasta ennaakoon epäonnsituumiseen tuomitulta etsiskelyltä semmoseen rottinkiin, että kylkiluut meinas tunkija lihojen sisältä kokonaa ulos.

Sitte mörskälle muonitukseen ja valmistelemaa hyökkäystä Seraton-kapakkiin. Nyt oli ryhmittymän ruuanhankinta-osasto hakennu kalaa ja lisukkeeksi putelin punkkuva ku valkosta ei kukkaa halunnu. Kalanpaisto-osastolle ei nyt semmosta menestystä tästä hommasta tullu niinku aikasemmista riisipetilöistä, vaan paistokseen ropsahti ihan liikaa suolaa. No on tässä mörskässä syöty muistaakseni aikasemminki suolasta muonaa ja nirskuteltu kloorattua natriumia leukojen välissä hyvällä ruokahalulla.

Sitte ku saatii punkku heitettyvä helttoihin ja kala nirskuteltua ales ryhmä oliki valmis rynnistämään sinne Seratoniin. Pikkusen oltiin kyllä koko remmi empiväisiä sen suhteen onko koko kapakki ees auki vaikka myö kyllä melkeen jo oltiin. Yllätys oli suunnaton ku Mustan Kasan ovet oli sepposen selällää just meitä (ja meijän vähäsiä roposia) vastaanottamaan.

Ilta jatku mukavissa merkeissä ja Bailat ja Moreenit siinä vejeltii sujuvasti ja neljä olutta kyytipojaksi. Vain parin kympin verran matkakassaa rasittannu Ryhmän riehakointi ei tahtija eikä lompsaa paljon haitannu. Myöhäseen mäni ja eilinen markkinoille lähtö oli kiven ja kannon alla ainakin Raihna-ryhmän Uuno-osastolla.....


 Verryttelyä lenkin lomassa Vanhan Tornin läheisessä puistikossa.