Mie oon nyt terotellu tän päivän lapijota ja muutenki koittannu henkisesti valmistautuva huomenaamuseen paskanlapijointisessijoon, joita ei ennää kyllä oo jälellä ku kolmen täyden kuukauden satsi. Parilla pyöräilysessijolla yhteiskestoltaan pari ja vartti, oon sannnu taas viikon pikkusen aktiivisemmassa likkeessä olleet ottalohkot puolille valoille ja niskat kyömyyn ja tappijomielialan päällensä.

Melkonen söhläys oli taas tuo kotijatulo ja vieläki naurattaa (ja itkettää). Eilen aamulla auringonnousun aikoihi käytii tunnin mittasella lenkillä aallonmurtajalla viilistelemässä Torren lämmintä aamutunnelmaa ja muutama lähtöitku tirahuttamassa. Sitte takasi mösrskälle lopetttelemaa romujen pakkauksia.

Vielä oli kuitenkin voimia ja aikaa senverta, jotta Uuno-osasto päätti vielä käyvä puolenpäivän jälkeen pitemmällä lenkillä luonnonpuiston päässä käännähtämässä. Helle oli kova ja ryypiskely jäi vaillinaiseksi ja pulukoppijen kohilla jo menomatkalla tuntu, jotta jano painaa päälle ja aurinko jakso paahtaa kuumasti. Koukkasin puistikon portilla olevan vesipisteen kautta, mutta piti valita satojen mehilästen pistoon kuoleminen ja jano ja vielä valitsin janon. Siinä vesipisteen vieressä on roskis, johon pistävät pikkuelukat on telkeytynny pesimään ja niitä oli vettä ryyppäämässsä melkonen parvi.

Uunon ei auttannu muuta ku jatkaa matkaa luonnonpuistikon lävitte. Sitte ku sain sen puistikon ees-taas jolkoteltua ja lomassa vetoloita, janotti jo sillee, että nyt oli otettava riski ja siinä mehiläisparven seassa ryyppäilin kuumaa vetta janoissani. Kovasti autto jaksamista.

Senverta tuli kuitanki kapsäkkijen ja siivosuten kanssa hosu, että Uunolta ois jäänny luottokortti mörskälle jos ei Investointihenkilö ois kysynny, että onko kaikilla kamat mukana ja kaikki raha ynnä muut kätköt kollattuna. Muioll oli mutta Uunolla ei ollu.

Kovasti jo ennakoon nauratti tuo turvatarkastus. Nyt Uunolla oli vaan sortsit ja T-paita päällä, jotta senpuolen ei pitäs olla mitään valittamista henkilöstöllä, mutta toisella tappaa siinä taas kävi. Mie latelin muovikiuluun lompsan, tiketit passit ja muutaman kamman, jota on yleensä vaan malliksi mukana kun tuo lakipiste on jo niin harva, ettei niillä mitään käyttöä ole. Tietokonneenki otin auliisti repusta erilleen kiuluun, niinku asiaan kuuluu ilman erillistä kehotusta. Se oli varmaan se Uunon virhe täl kertaa. Henkilökunnan opittää päästä Uunolle jotaki lohkasemmaa ihka joka kerta.

Nytte ei ois saannu sitä reppua siihe samaan laariin laittaa. Mie pääsin jo onnellisesti toiselle puolelle mutta Uunon kapsäkkijä silellä jo henkilökunta heiluttelee ja kyselee kenen kamaa. Miunha se oli ja ei muuta ku takasin taas peruttelemaan sirraportin läpi ja laittamaan kaikki kahteen laatikkoon ja uuvestaa sirraportista sisälle yrittelemää. Sitte kelpasi jo Uunosenki toiminta.

Raihnaryhmän jonkun osaston kassiin oli jäänny lisäksi airosoli purkki, jolla meinattii tainnuttaa koneen kapu mutta mönkiin mäni hyvä suunnitelma tälläki kertaa. Siinä alko melkonen kollaus, enneku täysinäinen kassi oli levitelty pitkin tiskilöitä ihmisten näkösilleja jokaikinen kapine syynätty. No siintä kyllä ryhmä pääs portin paremmalle puolelle ajan kanssa.

Norskin koneessa li ilmanen netti, ja lennon aikana Uuno sai ploginsa sekotettu ku yritti kommunikointivälineenllä jutun juurta sinne iskijä. Sekallahan nää on ollu kyllä muutenki tosin Alman toimesta, johon Uunolla ei oo ollu mitään sanomista sen tekemisiin ja tekemisten jättämisiin.

Senverta oli jo Uuno uuvuksissa ja sekalla päivän matkustelusta ja luuhaamisista, että ootatti koko ryhmää väärällä kohalla kassipyörityksessä. Ei tullu katotuksi mikä oli meijän lennon pyörityshihna ja kyttäiltii turhaa ainaki puol tuntija.

Täl kertaa auto oli viety halvempaa ja uuteen parkkipaikkaan. Halvala ei mittään hyvää saa, mutta sekään ei Uunoa ikänä yrittämästä ja tyrittämästä oo estänny. Niin käi nytteki. Pikkuriikkine bussi ahettii ihan täyttee ja Raihnaryhmällä oli vaan seisomapakkoihi oikeuttavat liput. No asemalle sitte päästii ja avimia ku kyseltii nuor poikanen kollasi jokahisen avaimen noutajan kohilla koko perhanan avainritilätaulun lävitte ja vittuva toisteli vähän päästä. Ilkijä oli Uunon kunnella ja katella tuommosta toimintaa. Kun sitte Uunon huki tuli, mie huomautin, että tuoho kannattasi joku parempi systeemi kehitellä, niin vielä vinoilut tuli Uunonki kaposille niskoille kaiken muun kannettavan päälle. No eipä siihen paikkaan kyllä Raihnaryhmän peliväline toista kertaa parkkiin pyrähä.

Nytte ollaan onnettomasti kotona, mutta muuten ol taas mainijo reissu Torreen. Uuno kyllä varailee muutaman viikon sisällä uuven lentoveneen ja mörskän kuukaudeksi ens talvena Torreen, senverta mukavaa siellä oli nytkin.... 
Kiitos kaikille Raihnaryhmän jäsenille mukavista hetkosista Torressa.....