Eilen tuunin jälkee karahutin hepalla Kuusalle hakemaan sitä löytynyttä pussija, Oli jäänny pussin penkin välliin ja sieltä se oli sitte putsausoperaatijon jälkee esille kaiveltu. Hyvä että löyty.

Sitte löysälle lönköttelylle 40 minuutiksi. Tänää koitin vejellä neljä minuutin vetova ja niin teinkii. Oli vielä meininki lähtijä venhon siirtoon Kivijärven rannikolle, mutta vettä losotti senverta, että jätettii myöhäsempää ajankohtaa.

Kauppoja lähetii kassinomistajan kanssa koluamaan, ja siinä vierähtiki usijampi tunti. Sitte ku nälkäsenä haukkailin tuoretta leipää, jäi takakalusto kannikkaa kiinni ja leuvat ku aukasi, ni oikijalle takimmisee muovii tuli pikkumiehen mentävä kraateri ja suussa maistuu nyttä ihan hammaslekurilta koko ajan.

Huomenna ei auta muuta ku yrittää tilailla aikaa siihen piinapenkkiin, jossa penkissä ei Uunon keskiruumis ja persukset meinaa pysyvä millään.  Sananlaskuhan muistaakseni sanoo, että hampaat ja tukka ei samassa päässä pysy, vai miten se nyt olikaan? No pikku huolista ja helteistä huolimatta sinne Suijankoskelle on vielä yritys torstaina rynnistää, jos leukaperistä ei tuon isompija kappaleita ennen sitä rupija irtoilemaan (tai vasurilumpijosta, jota kolottelee aika mukavasti). 

Joku päästään aikalailla vinksahtannuhan on sanonnu, että vanhuus on ihmisen parasta aikaa. Uunoihin tuo sanonta ei ainakaan ylety alkuunkaan ja siitä miulla on omakohtasija kokemuksija kovastikin....turpiin tulee ja raskaasti harvase päivä ja risuja kasaantuu päälle ja allekin sillee, ettei sinne juuri tuo latvukseni kovasti kaipaama aurinko pääse pahemmin porottelemaa....