Orihuelan puolimaratonin juokseminen

Eilenhän oli aamupäivällä ajanvietteenä vuorossa tuo Orihuelan puolimaratonin juokseminen. Meitähän lähti kisapaikalle kolme suomalaista autokuntaa, kuskeina Alpo, Miklos ja Retu. Voimaton voimakaksikko, sekä Eka ja Heltsu kuulu Retun hoiviin täl kertaa. Amulla oli pikkuse vilponen keli (+3 astetta ja 4m/s tuullta). Parkkipaikka löyty hyvältä paikalta helposti ku osa porukasta oli jo aikasempina vuosina täällä vieraillu.

Miklos oli meijät jo etukäteen ilmotellu kisaan ja monistannu numeroijen hakuva helpottavan lanketin jokahiselle. Se toimitus hoitu helposti ja sitte käkäiltii pikkusen aikaa lähtöpaikkaa haistellen ja takasin autoille. Aikaa jäi mukavasti vielä verryttelyyn, ja puskassa käyntiin, mikä oli mainijo juttu. Mie olin nyt koko yön henkisesti keskittynny tuon chipin hoivaamiseen ja kiinittämiseen, ettei muijen nyt tarvisi Uunon uunoilusta paljonkaan kärsijä ja siinä suhteessaki kisa mäin nyti nappiin.

Verryttelyn jälkee kiskottii ylimääräset vermeet yltä ja hiippailtii sitte lähtöpaikalle kärvistelemään ja ootelemaan tarttija. Myö oltii Ekan kansa tarttiviivan lähietäisyyvellä, mutta 11 sekuntija siitä meiltä meni kuitenki viivan ylitykseen, ennen ku eellä olijat pääsi sumppautumaan lähtöpuomijen välistä kisareitille. Isompija lähtölaukauksija siinä metakasa ei kuulunnu mut matkan tekoon päästiin.

Miullahan oli haaveena tuon hyvin männeen Mazarron keskivauhin 4:27 alittaminen täällä ja alku lähti kovasta tungoksesta huolimatta mukavalla vauhilla, eka kilsa 4:28 ja toka 4:26. Sittehä seuraavat viis kilsaa on ne kisan vaikeimmat (eli helpoimmat) Uunolle, kun Uuno tahtoo aina männä vähän laukalle tuossa kisan vaiheessa, ja niinhän siinä vähän käi nytki. Kisan nopein kilsa oli kolmas 4:04 vauhilla eli ihan liijan noppee, koska reitillä ei suurempia alamäkiäkään ole. Kympin kohilla keskivauhti oli 4:15, mutta sitte loppuneljänneksellä nuo alun laukkakilsat alko kostaantumaan ja vauhti pikkusen hiipu. Hitain oli 17. kilsa ja vauhti 4:30. viimonen satametrine mäni Uunolle mukavasti sekin vauhilla 3:20. Keskiajaksi sain nyt 4:21 (oma Ggarmini) ja loppuaika 1:33:19 mihin oon erittäin tyytyväinen. Garminiin kerty kilsoja 21,65.

Caffin porukka ei nyttekää ilman pyttyä poistunnu kisapaikalta ja sen hoiteli Olli mainijolla ajalla 1:24:15, jolla heltisi F-sarjan voitto ylivoimasesti. Retu teki ja takuuvarmaa työtä ja paransi ennätyksensä uusille lukemille 1:29:06. ollen E-sarjan 4. Harmi, ettei vauhti nyt riittänny ihan palkintopallille patsasteluun. Noinki pienikasvuselle miehelle tuo on kyllä mainijo aika ja tulevaisuudessa voidaan ootella vieläki parempaa. Uuno oli omalla ajallaan E-sarjan 9. Alpo teki jalkavaivojen jälkeen uuvestaan aloittaneena ajan 1:35:52 ja oli D-sarjan 23. Miklos ja Eka (ja Retukin) on vejelly paljon pitkiä lenkejä, eikä pahemmin tainneet herkistellä tähänkään kisan ja tavotteet on tulevissa kisoissa. Miklos ajalla 1:36:52 oli C-sarjan 50. ja Eka ajalla 1:37:52 D-sarjan 32. Kari harkitsi omaa tarttijaan epäilevästi, mutta tarttasi kuitenkin ja kovien kipujen saattelamana sitkeesti maaliin juoksi ajalla 1:56:48 ollen F-sarjan 16.

Maaliintulon jälkee Olli, Retu ja Uuno vapisevin jaloin ja käsin laahustivat autoille ja kiivaasti kuivat vermeet niskoille ja takasin maalialuveen teltoille vaihtamaan Olln Santa Polan kakkospytinki oikijaan Ollille kuuluvaan ykköspytinkiin. Siinä joutu vielä osallistumaa aitajuoksuunki enneku teltoille päästiin, mut siellä asijat kuitenki luisti eikä käynny lipsumaan. Olli sai oikijan pytingin, mutta Santa Polasta luvattuja dinareita ei tullu vieläkään, mutta kuitenki tsekki, jonka vaihtamisessa varmasti on oma hommansa enneku laipäkauppan käypää valuuttaa käsiin saahaan.

Orihuelan kisastaki oli luvattu esitteen mukaan leipärahaa kolmelle juoksijalle (yhdistetty D, E ja F-sarja). Ollillahan oli kolmanneksi paras aika kun nuo kaikkijen kolmen sarjan tulokset huomijoijaan ja niinpä lähettii pokaalikorokkeelle leipärahaa taas norkoilemaan. Miehän oon näihin "ilosiin" tapahtumiin päässy tulkin ominaisuuvessa osallistumaan. Voipi olla, et tän täysin epäonnistunen korokereissun jälkee tuli Uunolle tästä hommasta lemput eli lopputili? Ekaki tuli sinne korokkeelle ihmettelemään, mitä ne pojat täällä nyt oikeen kyttäileevät. Mie Ekalle retostelin, jotta kerranki oli meijän ajotus kohillaan ku oltii nyt jonon keulilla. Sitähä ei tietenkää ois pitänny sanova. Sitte alko vaikeuvet.Ollin henkiläöllisyyventodistusaineisto kääntäyty sinne määräysvaltaa pitävän käjen alimmaiseksi ja ohitte alko lappamaan porukka eestä ja takkaa. Korokkeelle ei aurinko paistellu ja tuuli niin pirusti ja molemmilta alko enste yläleuka ja sitte jo alaleukaki vapisemmaa. Leuvat loksahti viimosen kerran sitte, ku meijän asijan käsittelyvuoro tuli ja määräysvaltaa pitävän suusta tuli kysymys: Mikä on Ollin NIE-numero. Sitähän Ollilla ei oo, ja homma tyssäsi siihen. Kengän, puhelimen eikä muunkaa numeroo nyt hyväksytty eikä otetu huomijoon. No NIE-numero, NO dinero oli tyly vastaus. Niskat kyömyssä ja tappiomieliala päällä valuttii ales korokkeen rappuset. Siinämäni viikon ruokarahat sivusuun ja kaikki tuo vaan sen helkatin numeron puuttumisen takija. Se selittää mustien miesten ja naisten poisolon tästä kisasta. Niitä ei kisassa näkynny ainuttakaan.

No äkkiä myö tästä pikku vastoinkäymisestä toivuttii ja ooteltii pyttyjen jakova. Pokaalit ku oli jakastu, lähettii autoille ja autojen ja sisälläolijoijen nokat kohti Toreviejaa.

Tulokset löytyy täältä: http://www.chiplevante.net/12MMORIHUELA/clasificaciones.asp

Mukava oli kisa ja mukavat oli immeiset! Kovasti kaikille kiitoksia mukavista hetkistä! Hyvä ku sain olla taas matkassa!

Voittaja komijan palkinnon kuppeessa.

Tällä porukalla veivatti tällä kertaa kisa läpi. Vasemmalta Pressa-Miklos, Voitto-Olli, Pikkumies-Retu, Akilles-Alpo, Eka-Ensimmäinen ja Kääkkä-Uuno. (Kari kuvasta uupuu)