Kyllähä myö vielä hengissä ollaa, vaikka usijampi on jo saattannu muuta eppäillä. Meillähä oli allakoihi laitettu tälle päivälle Mazarron puolimaratonin hilppasemine. Illalla käytii aikasi nukkumaa ja aamulla ruvettii liijan aikasi kukkumaa. Oisha se Terramoto meijät varmaan varttija vaille kuus herättänny kummiski, senverta kova tömmi se oli.Myö oltii jo virkeinä Terramoton aikoihi jo aamutoimilla eli kahvin keitossa, huulen ja veen heitossa. Nytte heti tässä alkukappaleessa on sanottava, jotta Uunolta tuo tänpäiväne reissu oli yks niitä keulapään retkijä, jos tässimisen määrällä niitä mitataan. On sataselvää, että Uuuno ei ennää iteksee pärjää ilman henkiläökohtasta käjestäpitäen- ohjausta.

Meitähän tuli Miklos hakemaa ja kyyvissä olivat Eka, Hellu,ja Retu. Tällä kokoonpanolla tällä kertaa yritettii laitella Caffi-kekkerit Mazarron Iberijan naisille ja miehille malliksi. Harmi ku Hellu joutu kisaa kattelemaa sivusta ja hoitelemaa vilmi- ja huoltohommija. Meillähä mäni tuo lähtöpiakalle mäno pikkuse viime tipalle ku ei meinattu parkkeeraamisee sopivaa kolova mistää kohtaa. Sitte hajettii ripijästi numerot ja mäntii autolle takasi ja viriteltii kisavehkeitä ja -tennareita jalkoihi.

Uunoha sitte ekaks kaikessa rauhassa nypläili Garminii sähköjä päälle, mutta ei tuntunnu syttyvän. Sitte alko Uunon lämmöt nousemaa ja naaman väri vaihtumaa ja Garminin näppylöijen painamisen voima kasvamaa eksponentijaalisesti. Perhana ottii pattii ja patin vieree, mut ei auttannu mikkää. Koristeena piti kannella koko helvatin kojetta koko puolikkaan matka mukanaan.

Sitte saatii mukamas kaikki vehkeet niskoille ja lähettii tarttipaikalle muutaman satametrisen päähän. Tarttii oli ennää kymmenkunta minuuttija aikaa. Senverta Uunon pasmat tuosta kellohommasta ja muustaki lahopäisyyvestä oli sekkaantunnu, jotta se oli kerinny hävittää shippipannan johonki. Ei sitä ainakkaa missää jäsenessä näkynny silmämääräsellä tarkastelulla. Nyt piti löytää Miklos ja ripijästi, jotta vois autolle päästä kattomaa onko Uuno sen sinne johonki omituisee paikkaa kerinny survova...(nyt ryyppäsen välillä kahvit). Miklos löyty Uunon onneksi, ja autosta Uunon shippipanta, eikä tarvinnu uunon ulkopuolella virallisen kisan juoksennella mettän jäniksenä.

Siinä hötäkässä Uuno kuiteski kerkisi survova kisahanskat takin taskuun (onneksi), ja nyt vejeltii paljain käsin maalipaikalle. Sukat, housut ja juoksutossut olin muistannu kuitenki laittaa jalkoihini, enkä niitä ehtinny ennen lähtöä mihinkään hävitellä onneksi. Ilma oli kyllä kilpajuoksun kannalta ihanteellinen ja aurinko paisto lähön hetkellä, vaikka aluksi pelättiin kylmyyttä mut ihka suotta.  

Lähtö oli myöhässä jostaki teknisestä syystä, mut sitte päästii matkan- ja ajantekoon. Kelloton Uuno tietysti paahteli alun kuntoosa nähen liijan kovaa, eikä se kellokaa aina oo ylivoimasesta alkuvauhista  miuta pelastannu. 1.30 esipyöräilijä paahto Uunon ohi jossaki jokunen kilsa ennen kymppijä ja puolenvälin aika oli 45.45 kieppeillä. Toinen puolikas tultii sitte kolmisen minuuttija hittaammi, mut homma pysy kummiski vielä jotenki kasassa noista pikku visasuuksista huolimatta loppuu asti.

Reitillä oli muutama mäki mut suurin alkupäässä ja kaikenkaikkijaan ihan ok. Kisaha järjestettii ekaa kertaa ja osanottajamäärä oli rajattu 400 juoksijaan. Tuntu toisten puhheijen perusteella pikkuse siltä, että mittamieheltä oli nauhasta loppunnu metrit ennen mittausurakan loppuva, mut se annetaa anteeksi ekalla kerralla. 

Meijän Caffi-porukkahan pärjäsi taas mainijosti. Kämppis-Olli joutu nyt  juoksemaa yli-ikäsenä meijän nuorukaisten sarjassa M-55 ja tuli silti kakkoseksi ajalla 1.25.09 vaan 38 sekuntia voittajan jälessä. Retu veteli hienosti ja tasasesti koko ajan ja tuli samassa sarjassa kolmoseksi ajalla 1.28 ja rapijat ja Uuno oli neljäs ja kulutti aikaa 1.33.48. Miklos ja Eka juoksivat porukassa ajat 1.35.31 ja 1.35.32.

Kaikille jaettava osallistumis-bolsa oli täys rompetta: mm. tekninen T-paita, rillit, keppanaa, vettä, jyviä, patukka, sämpylä.

Sitte kateltii palkintojenjako ja lähettii paahtamaa kohti kotikyllää Mikloksen toimijessa taas grillimestarina. Retun baari oli auki koko tulomatkan ja tarjoilu pelas mahottoman hyvästi. Uunon takareisijä niivitti aikalailla koko tulomatkan ja takapenkkiläiset taisivat ihmetellä mikä hätä sillä nyt on ku, vähän päästä istumalihaksen puolta ja takamustansa kääntelee. No sen isommasta hädästä ei täl kertaa ollu Uunolla kyse.

Kovasti kiitoksia kuljettaja-Miklokselle ja autossa istujille mukavasta päivästä ja jutuista ja kiitokset Alpolle ja muilleki suomalaisille joilta kannustusta tuli juoksureitillä.

Tulokset löytyy täältä: http://www.conxip.com/resultados/2012_MMMAZARRON_GENERAL.pdf (jos onnistuu linkitys, aina ei Uunolta onnistu eli nyt ei onnistu taaskaan). 

                        

Caffin kova kaksikko pallipatsastelussa. Kovasti Onnea!!!

                   

Tällä porukalla yriteltii tällä kertaa. Tulokset oli hienoja ja porukka kanssa!