Räväkkä ja "normaali" oli Uunon lomautuminen ja lähtö "Torreen". Mie otin työmaakopilta kannettavan riesakseni ja kanniskelin sen enste kotia. Kotona sitte etsiskelin kovasti kiireessä USB-hiiren pikkusta lutikkaa, jonka olin satavarmasti lompsaani laittanut kopilta lähtijessä. Ei vaan ruvennu löytymään.

Ei auttannu muu ku kovasti manata lähinnä oma otsalohko-osasto siihen vihonviimoseen paikkaan ja nöyränä kääkkänä lähtijä ratsukolla takasin työmaakopille. Ei perhana löytynny lutikaa sieltäkkää, ja olin jo lähössä tappijomieliala päällä ja niskat kyömyssä takasin ja kiireesti kotija. Kopukassa kuitenki vielä läräsin lompakkoni kertaalleen lävihte. Sehän ei oo ku vasta pari vuotta ollu mulla käytössä, mut senverta se poikkeaa edellisestä mallista, etä siinä on myös ulkopuolella vetoketjullinen pikkurahaosasto, jota en juurikaan käytä ja sen olemassaolo ei ollu vielä otsalohkoille asti selkiintynny. Sieltähän se lutikka ilkikurisesti miulle pilkisteli siinä työmaakopin ulkopuolella ku sitä avvailin. No hyvä, että löyty, eikä ekana tarvihe jännetupen tulehusta sairastella.

Sitte kiivaasti kotija ja suihkuu ja Kiijalla Helsssinkijä kohen. Asta lähti kulettammaa kääkkää hyväntahtosesti. Kone oli lähössä reilun vartin myöhässä, eikä nyt mittää ihmeellisyyksijä tapahtunnu lentoveneilyn aikana eikä tullissakkaa. Pikkuse kyl mietitytti, mitä laukulle käypi ku otin lähinnä tullaushenkilöstön iloksi mukkaan koottavan konetuliaseen mallisen metallisen voinmailuvälineen mukkaani kaikkine kaksine vaimentimineen ja panoslippaineen. Ei käynny laukulle kuinkaan. Pittää visiin seuraavalla kerralla yritelä hommata aito kapistus ja katella sen kanssa mite sen tulliton vienti ja tuonti onnistuu.

Perillä Alicantessa oli Miklos, Olli ja Kari vastassa, ja lähettii siitä kohti Torree. Mennessä silmii pisti muutama ilmeisesti Espanjan valtijon palkkalistoilla oleva naispuolinen, lyhytmekkonen liikenneympyrän vahti. Espanjassaki tuo lama kyllä näkyy, vaikka illat on välillä aika viileitä, mut liikenneympyröijen vahtiporukoille ei tarpeeksi näy kangasta eikä kampetta päällepantavaksi asti enää riittävän.

Miklos käytteli auton rattija ku entine rallimies ja selvästi näki, että kaikki kujat on ajeltu jo usijampaan kertaan ja yöllisenki Torren kujat on tuttuja. Kovasti jo uupunutta matkamiesvanhusta väsytti, mutta Ollin kanssa vielä pieksettii suuta puol kahtee asti ja ryypättii perinteitä noudattaen aamuyökahvit ihan "normaaliaikoihin". Tän aamun "normaali" aamukahviaika oli kolmen kieppeissä ja reilu tunti siinä mäni kaikkine espanjan opiskeluineen.

Tännää käytii Ollin kanssa kattomassa La Matan maastojuoksuja luonnonpuistelualuveen tuntumassa. Mie käin välillä venymässä näkyvällä peltoaukijalla ja kattelemassa mukavanolosija maisemija.