Deegussa on viisaammat viisastellu ja Uuno-Deegu viikonloppuna  Lieksassa. Perstaina puolilta päivin viskasin kalkkilapijon nurkkaan ja konilla Lappeeseen hakemaan äityliini rattaille ja konin turpa Lieksaa kohen. Lauvantaiaamuna käin verryttelemässä parikytä minnuuttija Lamminkylän koululla ja takasin Oravatielle. Miullahan oli pohjilla parin päivän huili ja aamun tuntemukset juoksun kannalta pitkästä aikaa mainijot. Koulun lähellä oli puolukat jo kypsijä ja niitä viskelin suuhun muutaman kourallisen ihan siltä varalta, jos perälauvotus päivän aikana mänee veteläksi tai pettää kokonaan ni marjoilla saapi konetulimaisen ääniefektin  aikaseksi kun niitä sitten lauvotuksen raosta ulos tulittelee.

Sitte puolilta päivin lähettii Teron kanssa kisapaikalle, Lieksan urheilukentälle, komijassa syksyilmassa. Lämpövä oli +22 ja tuuli kovahko 5m/s, joka ei kuitenkaan kovin paljon haitannu maastossa. Timo tuli kisapaikalle villarilla kattomaan isukin irvistelyvä. Poikkeuksellisesti nyt verryttelin kolme varttija, ku monasti kisan alku on männy persielleen puutteellisen verryttelyn takija. Käin kisareitin alkupätkällä, riippusillan toisella puolella reilun parin kilsan päässä ja samalla koitin venytellä itteni jäykäksi kisaa varten.

Sitte saatii kisa alkamaa ja mie alkukiihytyksen jälkee matonpesupaikan kohilla vilkasin kellova ja totesin että alle 4.30 vauhti on liijan kiivasta ja vetelin käsijarruva päälle. Kisajärjestäjät oli ilmotellu, jotta reitti on "haastava" ja muistissa oli vielä tuo helpohkossa maastossa juostu Mikkelin 5 kilsan maastojuoksu, jossa keskivauhtini oli vain 4.33 huitteilla, ja nyt en halunnu tyrijä taas koko hommaa liijallisella alkukoheltamisella. Alkumatka reilut 2 kilsaa riippusillalle oli nyt helpohkova  ja miullekin tuttuva maastova, mutta sitte voimalaitoksen jälkee erkaannuttii miulle tuntemattomaan ja perhanan mäkiseen ja haastavaan maastoon, jossa ei Uuno kyllä parhaimmillaan ole. Eka kilsa 4.33 ja toka ja kolmas 4.28 eli ei kuitenkaan ihan liijan kovaa, mutta silti epäilys kalvo koko ajan takaraivova, jotta miten Uunolle käypi lopussa. Ohittelin kuitenki reilun puolikymmentä juoksijaa alussa ja sitte ylämäjessä mänin ohitte siitä toiseksvimesestä jonka ohitte pääsiin. Seuraavasa ylämäjesä, joita kyllä riitti eri kokosija ja näkösojä liijanki kanssa kaveri kuittasi ja mäni ohitte ja mie seuraavassa alamäjessä taas ohitte.

Nejäs kilsa 4.41 ja kuuves 5.00 keskivauhilla. Ylä ja alamäkijä piisasi. Seittemäs 4.36 ja väsytti kovasti, mutta sitte kaheksas oli jo laskuvoittonen ja keskivauhti 4.04 ja yheksäs 4.20 ja viimesessä sain pikkusen vielä tiukattuva keskivauhtija (4.15). Oman, nuoremman kääkkäsarjan (M50) toiseksi tulleen sain näköettäisyyvelle, mutta Uunon voimat ei ennää riittänny kiinne ottamiseen ja maalissa erova oli n. 150 metrijä. Uuno tuli M50 sarjassa kolmanneksi. Juostuva matkaa oli Karmini kerräilly 10.381 metrin verran ja keskivauhiksi tuli 4.29, mihin oon enempi ku tyytyväine maastotekijät huomijoijen.

Jossaki kisan keskipaikkeilla Uuno taas senverta uuvuksiissa jo oli, jotta hetkeksi pysähytti Karminista muutamaksi sekunniksi ajanoton, mutta se ei noihin aikoihin eikä matkoihi paljova varmaan vaikuta.(Tarkalleen ottaen 3 sekunniksi).

Kiitos kovasti sukulaisille täyshoijosta ja kisajärjestäjille mukavista ja epämukavista hetkistä Saavan maastossa. Toivottavasti ens vuonna pääsen taas osallistumaan välillä vaativassa maastossaki juostavaan kisaan. Nii tosijaan tuo reittipohjahan oli ihan juostavaa latupohjaa ja sen puoleen mainijota tepsutella, mutta vaativa se tosijaan oli. Kovasti kiitoksija myös vilmiryhmän päätirehtöörille Terolle ja Timolle kovasta kannustuksesta ja Honkasen Jarmolle hienosti hoijetusta tulospalvelusta!!!

Tähä mie laitan lissää KUVIA, mutta vasta sitte ku (jos) konilla pääsen Kouvolaan.

Lähtöpaikan kommeita ja hyvin hoijettuja maisemija. Kuva: Tero V.

Toiset oottellee tarttija ja Uuno näköjää hiippaillee jonneki muuvalle syleksimää, laatottammaa jo enne lähtövä, vai pettikö perälauvotus vai vetistelemmääkö kiire tuli? Kuva: Tero V.