Viikonloppu vieteltii taas mökillä. Lauvantaina tosin sinkoiltii kyllä Uunon ruunalla ympäri lähikylijä. Lauvantaiaamuna Uunolla oli tarkotus soutaa laiva mantereelle ja sillee yrittelinki, eikä siinä mittää ihmeellistä tapahtunnu. Sitte oli tarkotus tehä tennarilenkki ja souvella laiva takasin saareen. Perseelleen mäni koko suunnitelma. Innoissani ku soutusessijon jälkee autolle hilppasin ja aukasin ruunan luukun, muuten kaikki ok, mutta tennareita ei missään. Nehän oli siellä Uunon kapsäkissä väärällä puolen vesistövä. Siihen hyyty kyllä suurin huopailuinto ja ilmoille pääsi julkasukelvotonta tekstijä usijamman virkkeen verran, vaikka Luumäjen seurakunnan mailla oltii.

Perhanan pässi oli unohtannu tennarit kokonaa. Laitoin koneet käyntii ja manailin itekseni ja ajoin laivan saareen ja huutelin Rouva-Uunolta vihrijää säkkijä, jossa tennarit luurasi. Sitte takasin konevoimalla ja kolmen vartin hiippailusessijo Meijerin takaa lähes Luumäjen kirkolle ja takasin. Lastentauti vaivasi kohtalaisesti. 

Sitte lähettii ajelemmaa Viuhkolan kautta Tuohikotin VPK-talolle, jossa oli kaikenmoista liikehtimistä sisällä sekä ulkona. Sieltä ku selvittii ratsasteltii Savitaipaleelle, ku sielläkkää ei oo ikinä tullu käytyvä. Siintä jatketti maakuntamatkailuva Lemille ja käytii Kippurasarven pihalla. Ois ollu Särää talossa tarjolla, mutta nytte oli siintä poikkeukselline tilanne, jotta Uunolla ei nälkä ollu ja sissää ei mänty muonitukseen. Sit lähettii könyvämmää Kotalahen kautta Taavetin suunnille. Uuno oli jo taas omissa usvissaan ja pää senverta sekalla, jotta komijasti ratsasteli Kotalahen risteyksen ohitte. Onneksi Rouva-Uuno oli tarkkana ja konin turpa saatii tuskasten koukkuilujen jälkee käännytettyvä oikjalle kavijo-uralle.

Tarkotus oli sitte käyvä kahvilla Kahvi-Pakarissa. Eipä sekkää vissiitti tällä kertaa onnistunnu. Oltii viitisen minuuttija myöhässä. Oisko kolmannellatoista päivällä, joka on ylleensä Uunon syntymä- ja onnenpäivä, ollu sormensa pelissä tälkertaa? Kahvihampaijen paikkoja senverta kolotteli, jotta paineltii kahville täl kertaa Shellin huoltsikalle.

Sitte mäntii takasi venerantaa ja ajeltii laiva saareen. Siellä sitte yhet kovaääniset manaukset joutu vielä ilmoille kajahuttammaa ku pässi taas unohti puhelimen autolle. Hermo ei sitä kyllä ennää hakija kestänny.

Olkoo vekotin autossa ja pässi saaressa...