Uunon elläimellinen ontuva elämä mänee normaalija latuva entiseen malliin. Käin eilen ihmislääkärillä ja se passitti miut heti ihmisultraan. Eihän ne uunoille oikeen sovi, mutta muutakaan ei ollu saatavilla. Tännää ne tulokset oli sitte männy ihmislääkärin kässii tai silmiin ja se ilmotteli, jotta jotakin "patinaa" on luukalvon päällä. Laitto lähetteen röntgeniin, jossa voin käyvä sitte ku kerkijän, ehkä huomenna? Mahollinen myös "rasitussortuma", joka sitte selvijää tai ei selvijä röntgenissä?

Lintusatulointiki on kohta pannassa ja tää kaikki alko siitä ko mie lähes terveenä Uunona sinne 50-vuotissyyniin mänin pikkusen ylivuotisena joulun jälkeen. Senjälkeen on jo sairastettu muutama pikkusen kinkkinen tauti ja pariin kertaan vierailtu Kuusaan mäjellä ketarat sojossa ja vintti lähes pimmeenä ja kaikki terveen ihmisen arvot sojottelee kohti kaakkova. Ei ois kannattannu männä. Taijan lopettaa koko touhun täysin kannattamattomana. Masennusta lykkää silmiin ja sieraimiin. 

Mie sen verta selvisin vappusimoista, jotta karautettii mökille eilen työpäivän päätteeksi. Siel on mukava tallustella ja uunoilla kenenkää tuntemattoman näkemättä ja rakentaa ijäisyyrojekteja, joita ei valmiiksi kaikkija saa ennen horsmakukkuloita. Aamulla sitte viijeltä jo seilasin laivalla Haimilan selällä kylmässä, mutta monivärisessä auringonnousussa.

Päivällä ruokatunnilla piti viijä hevone sitte 30-kilometrin huoltoon. Siihe laitettii uuvet pumput persuksiin ja se uus vesiastija joka vuoti, ja niitä suuntimija koitettii vännellä kohillee. Työpäivän päätteeksi sitte sain työkaverilta kyyvin ja hain hevosen huoltopilttuusta poijes. Kotija ku kolmen kilsan ajon jälkee kerkisin, jo suihkusi veet pihalle entiseen malliin eli näyttäsi siltä, jotta tuo kuttaperkkamuovija oleva vesiastija ei kestänny ihan kolmee kilsaa ehjänä. Soitin huoltopilttuuseen ja sovittii, jotta aamulla vien ruunan huoltoon. Nyt on hevosen huoltoväli jo lyhentynny kolmeen kilsaan.......................................