Viime yö vieteltiin sitte pikkuse huonommilla happiloilla ku edellinen. Kaikki normaalielämän aikasemmat itestääselvyyvet on opeteltava uuvestaa ja niissä kaikissa rosessissa on mukavasti tuo tyrähaava ja kipu mukana. Täähän on miulla jo toinen kerta reilun kolmen kuukauven sisällä ku on alotettava tuosta kävelyn opettelusta. No asijat vois olla paljon, paljon, paljon huonomminki. Vieläki kyl jaksan siihe uskova, jotta jo Torressa puolikaan kisan juoksen (tai kävelen) lävihte?

Stiletiltä kyselin heti, jotta miten on liikunnan laita ja ohje oli jotta 2 viikon aikanaki voi jo kävellä ulkona. Mie sitä kyllä tännää todennäkösesti jo yrittelen ehkä?

Nuista aikasemmista itestääselvyyksistä vaikeimmat on hetekalta nousu. Siitä miul on kyl kehittynny jo muutaman kymmenen kerran jälkeen melkonen limbo-operaatijo. Takasinmeno on yhtä hankalaa ja siinä käytän huomattavasti hidastettuva floppaustyylijä. Vessaan jo ite pääsen toimittamaan pissaushomaa, mutta kuulantyöntövä en oo vielä tehny ja se vähän etukätteen hirvittää ku siinä joutuu vattalihaksetki välillä koville jos isompi järkäle on tulossa.

Tännää oli sitte esissä tuo painesitteen poisto, jonka rouva uuno kätevästi leikkasi irti. Mie jatkeskelin sitte noijen sisempijen muovijen ja muun kaman irrotteluva nahkoiltani. Samanlaine toimitus oli niinku kärmeksen nahkan luonti. Sitte sain männä ekan kerran suihkuun, mikä riskasi kyllä olova ja yläkoppaa. Ylivoimasesti aamupäivän parhaaat huippukoat oli ne, jotta sain toisen jalan sukan jalkaan ihan ite ja väljät verkkarit myös. Uuno on siitä nyt iki-ilonen veitikka.

Tuosta en oo yhtään varma, mitä sinne vattan sisään on työnnetty. Tuntemuksen mukkaan jos sais arvata ni ritilän sijaan sinne on laitettu kilonen kivi? Voin olla väärässä tässäkin asijassa, niinku oon ollu monessa muussaki. 

Siististi on Stiletti sivaltannu.