Saatii Frakfurtin Maratonretki sitten retkeiltyvä. Kova oli söhellys taas päällänsä, ja monta mutkaa oli suoristettavana enneku kopukan kotikorsun pihhaa sai suitsittuva.

Mie olin varautunnu pakkasiin ja sitävarten oli tiiliskivi omasta takkaa mukana. Ihmiset ja elukatki pikkusen taas ihmetteli, ku pokkana virittelin ja liimailin villakangasta kopukan etuoven suojaksi ja alareunaan sitasin sen tiiliskiven, jotta kopukka pyssyy paikallaan ja se viltti myös. Hyvin pelasi homma (etenki kun se lämpötila oli +7 kun takasin tulin, eikä mikkää ollu ees meinannukkaa jäätyvä). 

Matti, Tuomo ja Elinaki tulivat hyvissä ajoin terminalille Tampereelle ja huitastii yläkerran kahvituvalle virittäytymmää matkatunnelmiin. Homma tuntu olevan kaikin puolin hanskassa ja päästii ilman isompija itkuja lentsikkaa ja Hahniin. Sitte oli pikkuse itkuva ilmassa, ku ei keritty siihe ekkaa bussii. Uuno setvi suu vaahossa ja käsijen avustuksella tikettikopin muorille, jotta pitää saaha toine linja-piili alle. Myö ei kävelemmää sinne Frenkeen lähetä. No päästii yksmielisyyteen ja homma lähti luistamaan ja linjuriki sieltä vihdoin tuli oikijalle paikalle.

Sitte puolen kilsan jolkottelu kapsäkkijen kanssa Rautatieaseman laijalta parin korttelin päässä olevalle mörskälle. Mörskä oli Moselstrassen varrella ja seuraava kuja oli tuo Elbestrasse. Niillä nurkilla menova ja sutinaa ja sutenöörejä kyllä piisasi. Ylleensähän siinä polliisi ja palokunta paikalla oli aina aikasemminki, eikä tääkää reissu poikkeusta tehnny.

Siitä lähettii sitte kotikujalle (Elbestrasselle) syömään yhteen Epsanjalaisten pitämään paikkaan. Palokuntaa oli ainaki muutaman auton verran paikalla. Oliko joku yrittänny pelihoususa tuikata tulleen ja siinä oli palannu visiin vahingossa naapurinki pelihousut, pelipaita, korttipakka ja koko kapakka? Myö siinä kateltii sitte siitä ikkunasta ruokaa ootellessa erilajin urheilukilpailuja.

Siinä yrittelivät jotaki moniotteluva Kiinanmaalta olevat. Ekaks näytti, jotta ruppeevat painimaa, ja nyrkkeilemmää, mutta striptease-esitykseksi loppujen lopuksi homma mäni. Posket siinä viuhu ja nyrkit lossahteli usijampaan otteeseen ja välillä käytii hakemassa voimija korttelin päästä ja homma taas uusiksi. Osallistujamäärä vaihteli 2-7 välillä. Koomista oli myös paikan nimi, minkä eessä setäset seuhtovat. Kiinalaiskapakan nimi oli Good Friends!

Myö saatii ruuvat ja syötii ja lähettii siitä sitte lompsimaa, ni se toinen pääpukari tuli ilman paitaa, yläroppa paljaana meitä vastaan. Saatto olla, jotta se oli siihe pelihousujen polttamissee osallistunnu ja vahingossa sekopäisenä polttannu oman pelipaitansa? 

Lauvantaina sitten taas normihomma ja numeroijen ja säkin haku. Perseelleen meinasi homma männä, mutta onneksi Tuomo huomasi kysellä, jotta missä on chippi? Kaajettii kaassit nurinniskoin ja ei se ainakaa siellä ollu. Myöhän tultii onnellisena takasippäin kassitiskiltä, ku oli kassit kätösiin saatu eikä menty etijäpäin, jossa chipit luurasi. No sitte muutaman Uunon kyselykeikan jälkee selvisi mistä chipit löytyyvät ja nekkii saatii kisailijoijen hallintaan.

Kisapäivänä sitte aamupalojen jälkee lähettii ajoissa messuvammaa sinne Messuhallille. Meillähän oli selvät sempalot, ku poikijen ei tarvinnu varustesäkkijä nyt jättää sinne talletukseen, ku molemmilla juoksijoilla oli oma huolto-joukkuve mukana. Matti ja Tuomo lähti sitte verryttelemmää ja siihen ekaan Asics-karsinaan (tavoteaika alle 3.15) ja myö lähettii Elinan kanssa kattomaan lähtövä ja lompsimaan aseman eestä kohti 14,5km:n paikkaa Mainin toiselle rannalle.

Kelihän oli mainijo ehkä +13 ja pikkusen tuulta, joka ei kuitenkaan tommosessa peesattavijen määrässä monellekkaan haitaksi ollu. Kerittii reilusti ajoissa paikalle ja mustavoittonen kärki vilahti ohitte ripijästi. Uuno ei paljo kuvija kerinny ottaa. Sitte siihe tuli jo kohta Mattiki ja Tuomo heti perrään. Sitte ku juoksijamassa oli pikkuse harventunnu, jotta tien yli päästii, lähettii könyvämmää takasin tuohon 35km:n kohille.

Toisen vilmiryhmän voimavarat loppu ja piti ottaa käyttöö pienempiresoluutijoine kännykkä. Sillä sain Matista epäselvän kuvan ja Tuomostaki, kun pysähty meijän kohille ja oikijaa takareittä ramppasi vanha vaiva eli iskijas-niminen kenkkumainen kyylääjä, joka iskee millon tahtoo.

Matti veteli hienosti loppuun saakka ja tekasi taas uuven ennätyksen: 2:54:29 ollen toinen tai kolmas M55 kääkkäsarjassa. Tuomo joutu välillä 32km:n jälkee kävelemmää tuon kyyräilijän takija, mutta kova oli Tuomonki tulos kyyräilijästä huolimatta: 3:08:41. Kolmenkympin kohilla Tuomo ei vielä ollu Matista ku n. 1,5min jälessä. Hienosti molemmat kyllä homman hoitivat. Onnea kovasti! 

Muita tuloksija en käy vatvomaan. Nehän löytyy TÄÄLTÄ.

Sitte lähettii pikkuhiljaa hiipimään mörskälle pikkusen kippein nilkoin. Meinasi jäähä chipit palauttamatta, mutta onneksi sekin huomattii ulkona ja Uuno lähti muutamaksi minnuutiksi taas Uunoilemmaa ja ettimää oikijaa roskakorija, mihin ne piti palauttaa, jottei mäne usijamman kympin maksuva. Illalla vielä käytii vanhassa kaupungissa syömässä yksi possu ja tynyrillinen kaalija ja pikkusija kaljatuoppiloita kiskomassa (tuopposeen mahtu olvija tasan 1 litra, Uunon ranteet oli kovilla).

Maanantai-aamuna sitte aamupaloille ja kiivasti Matin, Uunon ja Tuomon takatukat ja Elinan etutukka hulmuten pussipysäkille. Respassaki oli aika setviminen kätteisten, korttijen ja muijen maksuvälineijen kanssa, mut päästIi ilman polliisija vieläki lähtemään. Lentokentällä sama sekkoilu ja Uunoilu jatku. En jaksa nyt sepustammaa käyvä, mutta voitta kuvitella ku Uuno-matkoille lähetää, järjestelyt on vimosenpäälle, eikä mittä epäselvyyttä eikä ainakaa selvyyttäkkää hommisa ole.

KOVASTI KIITOKSIJA MUKAVASTA MATKASEURASTA MEIJÄN MATKASEURUVEELLE: ELINALLE TUOMOLLE JA MATILLE! ENS VUONNA UUVESTAA, JOS KORTTI JA JALKA VIELÄ TAIPUUVAT!   

Kuvija meijän Franken retkestä löytyy TÄÄLTÄ.