Kotija ku kohelluksesta kerkisin, lapijoin heti kättelyssä pari lautallista keitettyjä makaryynejä leipäluukusta sissään. Sitte yritin kiharoita veskissä ja tukkaan, mutta ei tullu kumpaankaan ja juoksemaa oli lähettävä ilman niitä. En ottannu paperijakkaa mukaan, ku aattelin että jos pusikot vettää puoleensa, sieltä löytyy vielä tarpeellinen määrä lehtijä, joilla saapi takalistoon ensiavun hoijeltuva.

Tarkotuksena oli viettää tosujen kanssa paritunitinen. Nakkasin Torren tissiliivit selkään ja sinne sissään vilmiryhmän, jos vaikka kohille jotaki kuvattavvaa sattusi. Ei joutannu nyt vilmihommiin, ja niijen raahaus mukana oli turhaa homma, niinku lähes kaikki muukin on. Molempiin kätösiin varasin mehunassakat ja lähin tuonne takamettän tielle ja Harjun suunnille jolkottelemaan. Homma mäni aika kähevästi ja pääkopassa vuntsailin elämän perukysymyksijä ja jaloista ei mittää suurempija impulssiloita pääkoppaan ylettänny ja matka joutu.

Lappakosken sillan ylitin ja huitelin sitte pätkän Voikkaan suunnille ja sitte käännyin Pesankoskelle. Siinä oli vissiin jotkut pilkkikisat ja kisaajat keittelivät siimasoppijaan sillan alla. Sillan jälkee pyyhälsin vasurille Eerolaan eli Koski-Golfin maille ku tunti ei vielä täys ollu. Siinä tuli 30 kilsan nopeusrajotus sissäänmenoportin kohilla ja piti pikkuse jarrata vauhtija. Golfarit katteli ihmeissään ja huitovat hutejaan ku Uuno tissiliivit selässä ja puhinat päällä kohelsi mänemään tietä myöten. Sitte kilkatti jo kello, jotta tunti oli täys ja mie käännähin takasin.

Sitte tuolta vasuripolven lumpijon tienoilta alko tulla impulsseja Uunon lähes tyhjänä loiskuvaan aivokoteloon. Jatkoin kuitenkin tasatahtista latomista ja kun kello kilkatti kahta tuntija olin lähes lähtöpisteessä. Korsulle ku kerkisin, ei tullu veskissä vieläkkää kiharoita, mutta sopan sekasta vellijä sensijaan tuli, ja elo oli kohilaan...