Töissä tunnelma tiivistyy ainaki Uunolla ennen ens tiistain suurta testijä. Siihe pittää varmaan varautuva laittamalla vaipat aamusella enne töihi lähtövä. Kiirettä piteli kotonaki kotiaskareissa, eikä pitsinnypläykseen asti kerinny tännää ensinkää.

Töistä hyökkäsin innoissani hakemaa postista uuven tempputelineen. Romuva meillä on tarpeeksi, mut lisäromu ei keräilijälle pahitteeksi oo. Postissa oliki sitte se tän päivän täyvellisn fijasko ja meinasin polttaa jo puoliksi poltetun kynttiläni ja päreeni lopullisesti, mutta onneksi hermo tällä kertaa piti. Sitä hermon pitämistä kyllä avitti taas tuo päällä ollu virman pusakka, jossa on hevosen kokosilla kirjaimilla virman nimi selässä ja omaki nimi kulkukortissa sen etupuolella.

Kyllä perkele isolla peellä riipo ja otti pattii. Siellä oli 4 kappaletta tiskejä ja kolmessa oli asijakkaat ja yhen tiskin kohalla ei ollu, mutta siinä tiskin tikitaalinäytössä luki että TERVETULOA! No mie sen oletin, että sillä toivotettaa asijakkaat tervetulleiksi ja menin siihe kuulijaisesti oottamaan vuorovani. Ei se visiin kuitenkaan Uunolle ollu takotettu se tervetulotoivotus. Se vanhempi naishenkilö ei ollu miuta näkevinnääkään ja molemmille puolille tuli lissää väkijä ja mie kihisin kiukusta ja ottasuoni pullotti ja lohkoja kivisteli ja paveksija kikotti....

Kymmenennen etuilijan jälkee miun hermo senverta petti, että siirryin siihen viereiseen jonnoon ja punotin entistä enemmin. Siinä jonossa oli neljä enne miuta ja ne kaikki oli tullu siihen perkelleen postitoimistoon miun jälkeen. Siinä vaiheessa yks niistä tiskihenkilöistä heräs ja notteerasi jo miutki. No mie sain sen tempputelineen kässiini, mut tyytyväine en saamaani palveluun ollu. Eihän se täs tapauksessa niijen etuilijoijen vika ollu vaan selkeesti niijen tiskihenkilöijen.

En mie kuitenkaan tästäkään takaiskusta huolimatta rupija tuolle etuilulinjalle ja toisten eteen änkeilemään. Se ei oo Uunojen laji. Uunon pittää olla kärsivällinen, vaikka siitä ei sille mittää hyötyvä millonkaa ookkaan NYKYSIN... 

Kotija ku pääsin, käin heti tuota tempputelinettä kassailemmaa. Se oli semonen tee-se-ite-malli ja nistä kaikki ihmiset ja elläimet tykkää-etenki Uuno. Voi hitsi...taas oli suonet pullollansa tunnin verran ja rillit ja pää vinossa ku siitä ohjeesta ja lukusista osista yritin selvää saaha. Kyllä mie sen lopulta johonki kokoonpannoo sain kasattuva, mut takkuu ei varmaan kapistuksellla ennää oo voimassa. Senvetta joutu rautaputkiloita vääntelemmää, että ne ei ihan alkuperäsessä ryhissä taija ennää olla. Nyt kylä lähtee....

Romuva ja lootaa on taas lattijalla lampahille saakka.....