Aamulla satuloin hyvin nukutun yön jälkee linnun kasin maissa. Mukava oli väistellä perjaintaiyön varmaanki yli viiskymppisten riehumisen jäliltä särettyjä kaljapulloja ja jäätyneitä kusilätäköitä ku ajelin satulapelillä Lehtomäkijä ales. Normi tunnin satsi sitä kertyi jäykistelyvä. Kunnon kamppeet oli kyllä niskassa, mutta veri ei kierrä etenkään tuossa vasurissa, vaikka rukkaset oli käsissä. No sen kanssa on vaan ja koitettava sovussa ellää, eikä tuo oo vaivoista ees manihtemisen arvonen asia.

Toinen semmonen pikku vika tai vaiva, miten sen nyt parhaiten ilmasis, on se, että takalisto on taas alkanu vieroksummaa tuon lintusatulan kanssa tehtävää yhteistyötä, ja se on välillä harmillista, etenki pyöräillessä. Ihanneolosuhteissa kannikoijen ja satulan yhtesityö pitäs toimija moitteettomasti, mut nyt ei oo itellä semmonen tilanne. Aina ku kannikat lintusatulan näkkee, vaikka vaan vilahukselta, se mänee nilelle. Siihen sitte ku sopivasti heitetää hikijä ja hinkkausta sekkaa on tuloksena jonkunmoinen kirvelyreaktio, eikä aina takapuoli puuduksissakaa viitti satuloimaa lähtijä. Se vaatii melkosen lääkityksen ja sitte saattaa repsahtaa taas joku muu paikka....kyllä tää vanhan ihmisen elo on yhtä narulla teppaamista lähes koko aika...Silti etiäpäin, vaikka välillä takakenossa...

Satuloinin jälkee ripiästi suihkuu ja sitte satuloin kopukan, ja normaalijen nurkkavalojen takomisten jälkee jälkikasvuston jalkapalloreeneihi. Heti kättelyssä pyyhkästii Sepeteuksen kanssa kahville ja sontalaatikolle, oli taas mukavat jutut ja tuokiot. Rainenki näin siellä pitkä tauvon jälkee. Sitte heitin taas jälkikasvuston päiväjalkaan ja ajoin ite kotija. Vermeet uuvestaa niskaa ja tennareilla ekaks Käyrälammen alikulkusillalle ja sieltä Mansikka-Ahoon. Kolmen lenkin jälkeen keula kohti Lehtokyllää ja suihkuu uuvestaa. Haalaimet selkään ja konin nurkkien koputtelun jälkee Lahteen: Kymijärvi, Sopenkorpi, Teivaanmäki ja viimosena Liipola. Siitä Liipolasta vielä kyllä maanantaina tullee rutinat, se on varma juttu.

Sitte puol seiskalta oltiikii jo kotona ja saunan lautehille ja koiraaki oon pikkuse kurmottanu...

"Ei lentänny enää kevään kärpänen, eikä kukkinu kesän kukkanen, vaan käjessä oli iso rukkanen ja jalassa lämmin sukkanen. Kaikki oli ihan kuurassa ja jäässä, ja syvässä huppu ja pipo Uunon jo jäätyneessä päässä...ja silti paleli". Lähde: Uunon Parhaat, 2009. 

Laitan tuohon vielä kuvan Uunon hienoista ja hikisistä pyöräilyhanskoista kuvattuna samettitaustaa vasten taiteellisen vaikutelman lissäämiseksi. Hanskojen käyttöalue on +30°C ...-30°C, vasurilla on kylmäkestosuus huomattavasti pienempi.