Alottelin töijen jälkee pikkusella tupakkitauvolla, josta sai mukavat mentaaliharjotukset taas helposti ja vaivatta (niitä on taas piisannu viimeaikoina, jotta eiköhän tuota henkisen puolen harjotteluva oo ainakin ollu riittämiin, viissin mänee jo pikkusen ylikunnon puolelle?) Siitä tauvottelusta oli tuloksena kaks muovisammiollista hiekkaa rappujen ettee ja sangot singahti pitkin pihoja alta sekunnin. Oli nimittäi semmone juttu, että yriteltii pikkusta neuvonpitova jälkikasvuston kanssa, mut mönkiin mäni taas kerran. Ei kelvannu kasvustolle kääkän neuvot nytkään.

Miehän oon ilman muuta sitä mieltä, jotta tupakkia kannattaa aina poltella kun vaan mahollista. Siitä on etuna, että ei oo rahahuolija ja keuhkot pysyy hyvin savustettuna ja aina hyvässä valmiuvessa jos kuolema yllättää. Ei tarvihe sitte krematooriossa ennää savustella yhtää lissää. Voipi suoraa kupsahtaa monttuun ja ei muuta ku mullat päälle.

Jos nuo työhommat aina hoitusi yhtä rivakasti ku nuo hiekkasankojen heivaamiset, miun ei ennää töissä tarvisi vanhan kääkän käyvä ensinkää. Nuo kuus koltijaista kyllä ois miut jo tehny miljoonamieheksi aikaa sitte. No senverta vissii kuitenkii yhteisymmärryksee oltii päästy, että ku mie hermolenkiltä kotiuvuin, ni heikat oli jo siitä rappusten eestä haihtunnu johonki, ja ämpärit kanssa. Hermolenkin saldo 0.35h avg 118.

Lähin siitä sitte niskat kyömyssä ja kipeenä eilisistä ja tappiomieliala päällä siivoilemaan muutaman lähiaseman kotosella kopukan vaihtelevalla vauhilla...niin oli mukavaa, ettei sanotuksi saa. Eiköhän kannattasi jatkaa tällä hyvällä sapluunalla huominenki, ni ei pääse ukko ylpistymää.........