Päivällä oli Caron käsittely vuorossa. Sessio kesti tunnin. Jaloista kyllä löyty jokapuolelta semmosia paikkoja, mitkä ois voinu miun puolesta olla vaikka löytymättä. Pikkuse oli kivuliasta touhuva koko tunnin satsi, mut varmasti oli paikallaan, ja juoksuva ajatellen kyllä erityisen hyvä homma.

Töijen jälkee vetelin lähes heti kotia ku ähelsin, tennarit ja vermeet niskaa, ja innolla testaamaa mikä on pikku jalkojen kunto...ei ollu kaksine. Viel oli Uunon pohkeet ja posket paksut ja raskaat....juoksu oli alun satametrisen alamäjen jälkeen ylen vaikijaa ja väsynyttä ja pulssiki oli heti tappilukemissa. Ilmat ei kyl paljo voi parantuva, mut sekkää ei nyt auttanu. Saldo 0.30h avg 124.

Sitte lähin ratsukolla muka Orimattilan Ravi, Ratsastus ja Puhistus Oy:n hommiin tuonne Orimattilan suuntaan. Enköhän vaan lähteny jo kyttäilemää sunnuntain puolikaan reittejä? Oli taas konin meno kyl semmosta, et siitä ei täysjärkine ois selväjärkisenä selvinny, ei sitte millää. Miulla ei ollu mittää hättää senpuolesta. Tallan ku pohjaa paino, siinä on aina ekaks semmone parista sekuntista viitee sekunttii kestävä hidastusvaihe. Samanlaine olotila ku kiviseinää täysillä mäjäyttäs. Nokka mänee etulasiin ihan lyttyy. Sitte seuraa semmone kiihytysvaihe, joka ei iha niin kauva kestä ku heposen G-voimat tempasee siulta niskat takakennoo sen seinää ajon jälkee.....perhana se ottaa erityisesti pattii ja kaljuu ku jotaki 50 metristä eurorekkaa ohitella yrittää.

No hengissä viel ollaa tänki illan jälkee. Piipahin vielä Nastolassa rättejä läiskyttelemässä lattijaan, ja sitte kotia ja sassii ku pitäs syrjälleeki keretä viel tän vuorokauven puolella, jottei iha mahottomaksi kukkaa äitysi, etenkää ite...