Työpaikalla epätoivosta kähinää 8h painevaa'an ja muijen yhtä toivottomien vekottimien kanssa. Tappiomieliala valtasi koko ukon jo alkutunneilla...eikä siitä toivuttu ku kotialähön jälkeen.

Sitte oliki vuorossa taas Uunon innolla oottama 3. Reittiennätysjuoksu pidennetyllä kakkosreitillä. Kun lähtöpaikalle hiippailin ennen viittä tuota mettätietä pitkin, into oli korkeella ja olin varannut ison määrän rahhaa kaikkiin taskuihini suuren osanottajamäärän starttirahojen maksamiseen....mutta kun saavuin lähtöpaikan tunnelille...ei ristinsieluva....Ei ees sitä mopopoikien ja tyttöjen liutaa, jotka siinä yleensä tupakilla ovat....ainut merkki jostakin elämän tapasesta tuossa tunnelissa oli tyhjennetty pikkune rapularyyppypullo....

Tappiomieliala alkoi vallata jo toistamiseen mielen.....istuin ojanpenkalla pää käsiini painautuneena, niskat kyömyssä...ja tirahutin itkut....tämäkin vielä piti kestää ja tällä ijällä....Sitte hilasin ihteni väkisin pytyyn ja kokosin ajatukseni ja vejin väkisin virnistyksen naamalleni ja ajattelin, että nyt sitte joutuu vetelemään koko perkeleen pitkän pidennetyn reissun ihan ilman vetoapuja. Siitä suivaantuneena ja sisuuntuneena lähin lähtöviivalle. Keli oli helteinen ja lähtöjännitys alkoi kalvaa lumpiota....sitä on kalvanu se lähtöjännitys kohta täyven vuuven verran....sais miun puolesta jo helpottaa kalvaminen.

Sitte lähtölaukaus, lähtöpierut ja matkaan....nyt otin alun pikkuse varovaisemmi ku toissapäivänä lyhkäsemmällä lenkillä, mutta syke kyllä tuppasi laulamaan aika ylös yli 160, joten malttia ei ollu nytkään tarpeeks...ennen entistä huorhotellia oli jo ollu 165 lukemiaki. Sitte tulin siihe vesitornin ylämäkee. Siinä enne ylämäkiä meni polkupyöräilijä ohitte....kilpailuvietti tai sitte joku muu aivolisäkkeen hiertymine sai vallan ja latasin mäkeen lähes täyttä sen jalkaratasmiehen perään...kone kierti jo aikalailla (167) ja vattassa kierti myös....painoin sen polkupyöräilijän ohitte....sitte oli alamäjen puoliväliin saakka hiljasta, mut sitte alko samanlaine ropina kuulumaa ku vaihetta vaihetaa isommalle ja pyörämies puuskutti ku juna täysillä ohi....siellä lenkin takasuoralla jo miulla suolenpätkijä irtoili vissi vattasta ja pallean seuvulta, ku sen pyöräkääkän perässä koitin pysyvä...eihä siitä mitään miun kunnolla vielä tullu....kyllä kenkutti ku ei enää parikymppisille pyöräilijöillekää pärjää saati sitte miun ikäsille juoksijoille......ja loppu oli yhtä kitumista vastatuulen ja suolenpätkien ja palleapistoksen kanssa.....MUTTA UUSI REITTIENNÄTYS ON TOSIASIA: SE KIRJATAAN UUNON NIMIIN AJALLA 49:26. Vanha huhtikuun alussa vissiin välihousut jalassa tehty parani lähes kuusi minuuttia! Soppii männä kokkeilemaa..ja jotkuuha visii jo sen kerkis tehäki. (ks. seuraava kappale).

En voi olla mainihtematta sitä, että tuolta virkavallan taholta, joihi oon joutunu moninaisissa elämäni nuoruus- ja vanhuusvaiheissa tutustumaan sain semmosta tietova, että huorhotellilta on tullu valituksia puolalastomista juoksuvehkeissä irstailevista yöjuoksijoista, jotka on läähätelly yöpyöräilijöijen perässä ja muutenki.....vissiin on jotkut ollu testailemassa uunon reittiennätyksiä?

Jos nyt ihka totuuvessa pikkuse pysytää, ni reeni oli pirun hyvä!!! Keskiarvosykkeksiki tuli 159....Oon tyytyväine ihteeni!

"Uuno pierut pärähytti ja lähössä koneet käyntii tärähytti. Polvet kovasti kolkkasi ja kopisi ja ennätykset ropisi". Lähde: uunon Parhaat, 2009. 

3. Reittiennätysjuoksu, lähtökuva murheen murtamasta vanhuksesta.