Aamulla väänsin itteni puol väkisi ylös murheissani nolla innolla hyvälle mentaaliharjotukselle vartin yli kukon pyöräpelillä, ku ei muuta peliä oo nyt käytetävissä. Saldoksi sain 0.40 h avg 111 eli yhtä tyhjän kanssa, vuntsaili miltä kantilta tahansa.

Illalla oli pikkusen enempi otetta, mutta edelleen pyörällä ja lähtö veny lähelle kaheksaa. Oli Astan pari tuttua kylässä ja juteltii mukavia ja vejettii kahvia naamareihi. Pyörätie on jo tuosta Mikkelintien varresta ihka sula ja sitä oli hyvä paahella menemää hullun lailla vanhuuven innolla ja kovalla yrityksellä. Paahoin ajottain menemää sen minkä kintut, pakarat, pukamat, ottasuonet ja suonikohjut anto myöten. Läähätys ja korina oli melkomoista kuunneltavaa itelleki, eikä "lintusatula" haitannu juur yhtää miun menova. Ainut mikä haittasi, että tuo parin kilsan pätkä on pikkuse lyhkäne tuoho aktiivisempaa pyöräilyhommaa. Sen eestaas veivaamine henki hieverissä alko loppureenistä tympimää oikee tosissaa. Saldo 0.50 h (sis. 15 min verr. + 20 min 140 -> 159 + 15 min verr.). Laitan vielä tuohon yökuvan tuosta lintusatulasta, jonka rautaosuus kasvaa pikkuhiljaa vuosi vuodelta etenkin talitiaisten toimesta.

Uuno oli joskus päissään tai muuton sekopäisenä säveltänyt mun tänki illan ajatuksille sopivan runosen.

"Koukin pyöräl lyhkäsen pätkän, päälle meinasin vetää sätkän, sitä en kuiteskaa tehä tohtinu, elämääni vaan oon pohtinu". Lähde: Uunon Parhaat, 2009.