Illalla lähin pikku pyörälenkille lähinnä tuulettamaa päätä ja pikkuse hikoilemaa. Mieleen tuli lenkillä moni paskamoine ja miletä askarruttava asia, joita ei tunnu saavan kodikseen sitte millään. No mitäpä noita asioita vuntsimaa ku niihi ei ite pysty vaikuttamaa ja horsmakukkuloilaha niillä ei juuri enää merkitystä ole kellekkään, ainaka kukkulan asukeille. Saldo 0.40 h vag 126. 

Miehen kaeskimääränen elin-ikä Suomessa on ollu v.2005 yhen tutkimuksen mukaa 75 vuotta ja naisen 82. Tuota vasten ei oikein hyvältä tunnu, jos mulla on lantinheiton mahikset elänkö vielä reilut 19 vuotta vai enkö. Kuulunko siihe viiteekymmeneen rosenttii, jotka potkasee tennarit nurkkaa jo aikasemmi vai siihe, jotka vielä jonkun vuuven tällä sätkyttelee tuon 75 vuuven jälkee puol kuolleena? Se pistää pikkuse miettimää ja vetää kyllä hiljaseks suulaammanki ukon jos sitä miettimää rupiaa.

No muutaki ajattelin lenkin pätkällä. Myös sitä aikojen alussa tehtyä pyöräreissuva Kouvolasta Lieksaa ja Kouvolaa takasi. Oli kesäloma ja henki päällä ja ajattelin mennä Lieksaa pyörällä. Mulla oli majotus ja muut vehkeet tarakalla ja ekan pätkän polkasin Kouvolasta Mikkeliin. Siellä menin leirintäalueelle ja innostuin ilalla viel ohraporeita nautiskelemaa kylillä. Mukava oli aamulla heräillä pikku huimauksessa ja ruveta telttaa purkamaa ja pyöräretkelle virittäytymää ku vettä tuli ku Esterin helmasta. No siitä aamuhuimauksesta ku selvisi polkasin sitte Savonlinnaa ja seuraavana jotoksena sitten Lieksaan asti.

Viikon päästä ku takasin ajelu alko vetasin ens Lieksasta Jovensuuhu. Sieltä leirintäaluveelta lähin kllo 07.00 polkemaa  Varkauven suuntaan kotia päin sen paremmi suunnittelematta mihi asti päivän aikana polen. Juomat oli rattailla, mut syömäs kävin tienposkien kuppiloissa, monet kerrat sen päivän aikana.....ja takamusta kyllä kolotti ja muitaki paikkoja päivän jälkeen. Polkasin ekaks Varkautee ja sieltä jatkoin samaa soitoa Mikelii ja Mikkelin jälkee oli kyl tosi väsyksissä, mut poleksin Kouvolaa saakka. Ei Ristiinassa jaksanu enää telttoja ruveta virittelemää ja jatkoin taivalta. Tuohikotin huitteilla oli yöllä vielä joku sotilaspoikien pyöräretkue ja siinä piti vielä skabaa ottaa. Mulla oli kyllä parempi pyörä, mut muute olin jo tasotusta kyl antanu niille kavereile tarpeeks. Olin paria minuuttia enne puoltayötä kotona. Nukkumaa ku kävin muistaakseni iltapäivällä heräsin syömään ja jatkoin sen pälle kyllä unia viel pitkään. 

Hullu ja vähäjärkine olin jo sillo.

Löysin illan jotokseen runonpätkän tuosta jo niin kuulusasta kokoelmasta:

"Pikku pätkän pyöräl polin, reissussa vain hetken olin, eipä tullu juurikaa hiki, vaikka perse ol satulaa liki". Lahde: Uunon Parhaat, 2009.