Joopa, reissu senku vain rankistu loppuva kohen. Amun avaus Torressa ei hyvää lupaillu...klo 04.00 seinänaapuri päätti ruveta kattomaa telkkaria tai kuuntelemaa ratiota. Sen vekottimet oli varmaan just mun pään korkeuvella seinän toisellapuolella...siellä ei paljo rakentamisen aikana oo tesipelivaimennuksia mittailtu, oli se mökä senverran iänekästä. Ei tarvinu enää lähtöpäivän aamuna nukkuva senttiäkkää. Keiittelin kahveja ja käkäilin ja sitte lähin hiiviskelemään rannalle ja sieltä edelleen La Matan suuntaan rannalta kuvia räpsien ja tennareita tömistäen.

Vastaa tuli kolme mustaa juoksijaa Senegalista. Kaks niistä jatko matkaa mut kolmas jäi rupattelemaa varttitunniksi...vartin aikana ehittii monta puolikasta ja täyttäki kisata käsinee ja jaloilla. Mie en osannu yhtää Senegalin sen laijan murretta mistä se oli kotosin eikä sen Karjalankielentaito ollu yhtää miuta parempi...kumpikaa ei toistesa puheesta ottanu mitää selvää, mut juoksu oli yhteine asia ja sen voimalla asiat kuiteski selvisi. Räpsäsin kuvanki (Click 20) mustanpuhuvasta juoksijasta ja jatkoin tennareijen tömistelyvä kuvia ja kärpäsiä räpsien. Tömistyssaldoksi saatiin vielä kippeillä kinttuloilla 0.45h avg 128. Keskisykettä tiputti jonkun pykälän tuo kuvien ja kärpästen räpsimine. 

Allonmurtajalla hiippaillessa otin kuvan myös Torren naisesta Click?21. Tarina kertoo, et sen ukko oli lähössä Marokon puolelle puolimaratoonia juoksemaa joskus aikojen alussa, mut naikkone ei ollu ukkosa kans samaa mieltä lähöstä ja sano sille, et jos lähet, takasi ei oo tulemista....No ukko suivaantu siitä ja otti ja lähti ja sitte eukko vilkutti sille hyvästiksi ja taas tuli yks kivipatsas rannalle lissää.

Kämpille ku menin ja suihkuun, tuli tuo toinen suihkuseinä syliin...siitä oli lähteny irti yks ruuvi ja samalla semmonen juoksupyörä. Voitte kyl arvata minkä tyyppine se ruuvi oli..No ristipää tietenki...Siinävaiheessa alko kyl kahvisesi läikkymää itellä jo liian kuumana ja oli vähällä ettei läikkyny yli asti. Kokosin kuiteski ihteni ja kaivoin pikkuristipäämeisselin monitoimikassistani...ja kolmen yrityskerran jälkeen sain sen maalimanlopun ruuvin kiine kohilleen ja seinän paikallee. Hyvä oli, että kuiteski olin ottanu ristipäämeisselin mukaan vaik pikkuse luppailinki et en niihi ruuveihi enkä meisseleihi sylksi koko reissulla. 

Mie tiskailin viel astijoita ku Sundin porukka tuli mörskälle ja sitte tuli myös Mikko. Aikataulu oli menny pitkäksi tuon suihkusermin kanssa seuhtoessa. Vaihettii nyt rahoja toisinpäin ja mie olin vaihteeksi saamamiehenä...oli aika metkaa muutaman sekunnin. Toivoteltii hyviä pyhiä ja lähettii Mikon kanssa sen kopukalla ratsastaa kohti Alicantea. Siellä hyvästeltii toisemme ja Mikko lähti Torreen ja mie aseman sisätilohi ilahuttamaa tullimiehiä. Mikko on ja mies kyllä sieltä keulaporukasta...se kuskaili miuta ympäri Torree harvase päivä ku valtiovierasta ja oli vähän päästä pyytelemässä miuta saunaa ja muuvalleki....Oli kyl mukava ku tuns olosa kotosaksi ku oli ystäviä ympärillä.

Salkut ku saatii heitettyvä saluunaa sisälle ja paperilaput kätee piti sitte männä siihe turvatarkastuksee... sirrat vinku ja palalaikka soi ko mie siitä meisselitarkastusovesta sissää yritin...Tullimies tuijotti miuta ja mie tuijotin mukamas hölmönä sitä. Oli eka kerta ku mie sukkasillaa jouvuin siitä loppujenlopuksi hipsuttelemaa läpi...Kengän pirut oli keränny metallia ekan kerran nii paljo sisuksiisa et ne piti jättää remelille liukumaa ja ilman kenkiä hiippailtii sisään....sitte kelpas. Kyl se kääkkä mulkoili miuta kyl siihe mallii, et jotai sille jäi hampaankoloon...mut eipä huomannu miun urheilujuomapullova...Sitä oli suurrikollisen mukava Suomen puolella latkia aamuyöstä sisuksiin ratsastuksen lomassa. 

Alicante-Dysseldorf konneessa sattu aurinkoenergiaihmine miun vieree istumaa. Se oli puoliks epsanjalaine ja puoliks sakemanni. Siinä lennon aikana korjattii maliman talous, työllisyystilanne ja aurikopaneeli/maakaasu- kauppa kuntoo monee kertaa..aika meni ripiästä karjalanenglantia pieksäessä.

Tysseltorfissa erehyin sitte kahville pommibaariin. Siellä oli joku jättäny pommilaukun naapuripöyvälle...mie join kupposen ja istuskelin ja kattelin, että kassin omistajaa ei nävy missää. Kyselin yheltä hollantilaiselta ukkelilta tiskö se mittää laukusta, ei tienny...sitte kyselin yheltä tietsikkamiehelta naapuripöyvässä...ei tienny sekää...ja sitte kävin 4 hengen suomalaisseurueelta utelemassa oliko heillä kaikki kamat kotosalla...kaik oli. Viimeseltä sanoin baarimikolle laukusta ja oma olotila oli kyl nii epämukava et sirryin yhen paksun seinän verran toisaalle. Ei ois ollu mukava omia suolenpätkijää ruveta eri seiniltä keräilemää, jos laukku ois esmerkiks tömähtänny.

Tysseltorfissa oli oottelijan aika pitkä ja juttelin sitte yhen Porvoolairouvan kanssa pitkät tovit elämän iloista ja suruista. Se oli ja tulossa Alicantesta 4 viikon syntymäpäiväpakomatkalta. Mie lupasin rouvan viijä Porvoosee, ni eitavinnu sen taksikyytejä ruveta ehtimää ku melkei samaa suuntaa oltii menossa. Helsingistä ratsulla Porvoon palaneen ja reeratun kirkon ohi muutama kortteli ja perillä oltii. Pyytelivät viel ukkosa kanssa miuta yökahville, mut en enää siinä vaiheessa jaksanu asiasta innostuva....jatkoin matkaa...ja Porvoosta painelin suoraan Koskenkylään vanhaa Porvoontietä ku silmät oli jo nii ristissä, et en älynny oikeesta kohtaa kääntyvä. Kartalle tulin ennen Koskenkylää ku peltojen takana näky ABC huoltoasema... Siellä kuppi kahvia ja ratsastus jatku kotia.... 8h:n unet kahelle yölle ei käppänälle riitä ja nyt on täyven työpäivän jälkee enempi ku väsy. Lenkille kyl tekis mieli, mut taijan jättää tän illan kokonaa alushousuille...

                       

            Click 20. Senegalin mies                            Click 21. Torren nainen