Kävin tänää pakollisten "pullahommijen" jälkeen viiskytä minuuttija kattelemassa tennarijeni kärkijä. Oli tänää jo paljo parempi ku eilen. Lievää kihnutusta jaloissa tietysti ilmenee siellä ja täällä, mutta liikkeessä oltiin mainijosti. Juoksentelin Lautaron risteyksee ja takasin täältä Lehtokylän korsulta. Hommaan kyllä vaikutti viimeyön onnistunnu hetekointi. Sain olla seittemän tuntija lähes täysin tajuttomana, mikä oli hyvä juttu, ja aamulla heräsin pirtijänä kun peikkonen, kalju kiiltäen ja sen ympärillä olevat muutamat haivenet pystyssä ja muutenki ihan täys uunona koko kallo täysin nollautuneena.

Satsiin sisälty 3 kilsan kiihtyvävauhtisempi. Ekan kiksan keskivauhista 5:22 tuonne kolmannen kilsan keskivauhtiin 4:14 eli syksyn puolimaran tavotevauhtiin. Millä hitolla tuotakaan vauhtia jaksaa puolimaran matkan sitte paahella? No kyllä nuo vetimet tietysti nyt on vielä pikkusen raskaanlaiset ja numerolapunki vaikutus on melkonen. Saa nähä onnistuuko? Terveenä pitäs kuitenki jaksaa olla aina kinttujaki myöten. Huomenna sitte taas pikkuse vähempi intoilemine saapi piisata.

Nytte pitää käyvä jotakin muonitusta harkihtemaan ja sitte hyökätä tuon idän ihmeellisen hepoisen kimppuun ja yritää siihe vaihella ne suvisemmat kumit, jos niitä nyt enää tuolta löyvän autotallin romujen alta. Eihän se tuo gummihomma onnistannu vielä tänäänkään. No kesäillat on onneksi peräkkäin ja huomenna on uus päivä ja iltaki.

Vieläki naurattaa kovasti tuo kahvitunnin pohjimmainen totuus, jonka eräs kolleega tokasi: "Kyl tää työ on vaan köyhien harrastus". Aamulla ei huomennakaan muu auttane kun ottaa lusikka pikkuseen kätöseensä, ja lähteä intoa puhkuen harrastelemaan.