Sunnuntaina käytiin Rouva-Uunon kanssa sunnuntaipyöräilyllä Valkealan suunnilla. Siinähän on tuo jokipaikka, mistä ylleensä tulee singahettuva kiivaasti ja kiukkusesti ylitte paljovakkaan joelle vilkuilematta, mutta nyt topattii syklarin moottorit kokonaa ja räpsäsin muutaman kuvan mainijosta näköalasta.

Kalkkija lapijoitiin tännää urakalla viikon satsi, vaikka kuukausipalkollinen ollaan. Järetöntä....

Kahen viikon päästä sitte lähetään sinne Polvijärvelle, jos sahaan jalat ja polvet kondikseen. Sille on Lappalaisten kanssa tuumailtu ja nehän ei ylleensä palturija puhele...mitä nyt joskus etelän varista höynäyttäävät.

Tänää vetelin myös fillarilla Valkealaan kirkolle ja pikkusen kierrellen takasin reilun tunnin satsin. Jalat (ja pää) voisivat olla huonommassaki kondiksessa. Tästä on hyvä jatkaa juoksu-huippu-urheiluva. Militantti-urehilijakin tuli kalkkiläjien lapijointiin pitkältä sotaretkeltä. Hyvä, että hengissä selvisi henkisesti tiukasta jotoksesta.

Nytte tekis mieli singahtaa niin kauvas ku pippuri kasvaa. Turkissa ainakin luulisi turkinpippuripuskijen menestyvän ja kasvavan? Taijan lähtijä sinne.....