Tunti sitten palauvuin tuolta Lahen ja Nastolan suunnilta. Kova oli vimma siivota ja tyrät rytisi ja rätti läisky. Aamulla hoitohenkilökunta soitteli ja ehotti filerointiajaksi ens keskiviikkova puoliltapäivin ja mie ajan hyväksyin. Pitää männä puolta tuntija ennen filerointipaikalle. Vissiin stiletti tekkee ensin kylmäharjotteluva miun kanssa ja verestellee otetta stiletistä ja harjottelee sitä tulevaa miun vattanahkan filerointija ekaks kylmäharjotteluna. Homma tehhään nukutuksessa.

Edellisestä nukutuskerrasta Uunolla on kyllä pikkusen huonot kokemukset. Sillo mie pirulainen heräsin nirvanasta kesken kemujen ja sitä ei ois varsinkaan kannattannu tehä. Suu oli täynnä lusikkaa, haarukkaa, atulaa ja muuta tarvekaluva ja kieli ja ikenet jonkun vekottimen takana ja alahuulta paino niin perusteellisesti joku toinen rautamurikka. Hampaat oli kaikki syväkairattu ja huutaa ei pystynny, eikä liikuttamaa mittää ruumiin ossaa eikä ees silmämunuvaisija.

Eipä siinä mikkää ois auttannu, vaikka ois pystynnykkii ku hoitohenkilökunta tais olla kahvitunnin vietossa tai muuten vetämässä henkijä toivottoman tapauksen edessä. Siinä sitte kovasti yrittelin jotaki ääntä saaha aikaseksi, mutta huonolla menestyksellä. Ei ollu ees niitä Pekon pierupakseja saatavilla, eikä ees suhnuva saannu aikaseksi. Kovasti harmitti koko homma sillon. Sitte ku mie siitä nirvanasta heräsin ja sain jalat alleni, oitis kotija könysin. Hissin ovet eikä seinät oikeen riittänny ku törmäilin pitkin seinijä ja ovija. Kotona oli sitte melkein viikon horkkatauti esissä ja tuntu, jotta tää on jo kuolemaksi, mutta onneksi viikatemiehellä oli viel sillo tähellisempijä neuvotteluita, eikä se miun kansa joutannu vielä jorisemmaa.

Mitenköhän käypi ens keskiviikkona.