Aamu alotettii bannaanin, kahen mehulasin ja ruisleivän ja leivän päällä olevan ylähuulen avulla. Sen leuhkempija paloja ei ollu aamulla saatavilla eikä näkösällä, mutta hyvin tuntu piisaavan. Puol tuntija kesti konneen käynnistys. Ei meinannu tartata millää. Valkealan kirkolla kävin satulassa roikkumassa, ja sitte töihin.

Illalla sitte juoksentelemaa pitkin pimmeitä lepikoita, ku ei muutakaa järkitekemistä mukamas ollu. Ajattelin vetasta tuonne Mansikka-Ahon lenkille. Pururata oli jo jäässä, ja muhkuraine, mut onneks oli ottalohkovalot mukana ni ei männy nilkat ruvelle. Vetelin ripijää tasasta tahtija, ja täytyy sanova, että etukenolenkkihän siitä tännääki tuli, vaikka ei alunperin ollu tarkotus. Ekan lenkin jälkee vilkasin kellova ja sehän näytti, että tällä vauhilla aika loppuu kesken ja piti vielä vetasta päälle toinen täytteeksi. Satsi kesti tasan tunnin ja avg mäni tuonne kilpaurheilun puolelle muutaman sykkeen verran helposti. Oikeen makijaa oli mänö tällä kertaa. 

Mansikka-Ahossa on tuon yhen ylikulkusillan lankku ollu jo ainaki kuukauven  irti. Siitä on jonkun painavamman ihmisen tai elläimen tassu tai tossu sujahtanu lävihte. Kannattasi jonkun korjata homma, enneku siihe joku jääpi kaulastaan kiikkumaan ja katkasee valtimon. Sillo saattaa tulla noutaja ja horsmakukkulalle lähtö, ihan turhan takija. 

Mie laitan nyttte jääpussin ainaki polvee ja ehkä päähänki hetkoseksi, ja sitte ruppeen rättien levityksee ja kahvin keittoo...