Huhhuijaa-nyt kyllä jo huikkaa hiukan...piti lähtijä vileä parsimaa noita toissailtasia siivoushommia lähiseuvun paperi- ja voimamyllyihi. Hyvä juttu oli se, että sato kaatamalla ni pysy hienosti herreillä koko ratsastuksen ja työnteon ajan ja pikku mentaaliharjotuksesta homma kävii myös.

Viime yönä jalat sätkytteli vielä tuota kisaa koko yön, että ei saanu kunnolla nukuttuva...heräsin yheltä ekan kerran ja kolmelta tokan ja sitte varttia vaille viis kolmannen...ja peli oli siinä hommassa sitte pelattu siin vaiheessa...ja ku tuo nälkäki kurnahteli vattanahkan sisällä, ni pomppasin kauravellin keittoon. Sen ku sain hoijeltuva yläluukusta sissää ja vessaa alaluukusta toisenväristä kamaa, ni lähin vielä pikku hetkeksi syrjälleen, mut sitte piti ja nousta tuonne ratsastushommiin ja kivipöyvän ääree nuokkumaan.

Caroki oiko lumpiota pikku pätkän, ja sillä oli varmasti osaapu eiliseen irtonaiseen kirivaihteen löytymiseen, vaikka kisaan ei peesailtukaa yhtään. 

Kotia ku selvisin, oliki jo tarttailtava koni taas ratsastuskuntoo ja siivuskeikoille. Tuo Ollin antama neuvo oli kertakaikkisen hieno. Mulla ei ollu mustaa teippiä, mut teippasin kaikki ylimääräset hällyytysvalot maalarinteipillä sammuksiin. Nyt ei häirinny mikkää valosou miun ratsastusta.

Ainut huonohko homma on se, et nytte ei nää tuota nopeutta, mutta eipä sillä kyllä ylinopeutta Kouvolassa muuvalla voi ajaa, ku tuossa Lehtomäjen alapuolen 40 rajotuksella. Siinähä tuo jälkikasvustokii on mittautellu niitä nopeuksijaan tuhannella eurolla. Milliisillä on kyllä tarkat mittarit ja ne miutaki kyllä innoissaa opastaa, jos vauhti meinaa männä semmoseksi, että loppu tukka alkaa hulmuammaa liijan kovasti ja päästä lähtemää...

    1244135084_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nyt pelittää hienosti, eikä häikäse ylimääräset valot!