Tänä aamuna ylösnousun jälkeen ja enne heräämistä käväsin suihkussa. Keskellä pumppuosastova olevasta laastarin reunasta alko punane verinoro tirisemmää ja en liikoja sitte ilenny siellä itteeni lirutella vaan hilppasin siitä ripijästi vatteisiini. Veriplettuja ei ollu aikaa ruveta paistelemaan, vaan kiireesti kopille lapijoimaan.

Nahkan reijityksestä oli kyllä kovasti hyötyväki tänä päivänä. Kalkkilapijon varressa ei uni tullu nyt silmään ku joka puolelta ylärunkova kihnutti joku reikä johonki vaatteen saumasempaan kohtaan ja hyvin pysy hereillä koko kauhistuttavan kalkkilapijosessijon ajan. Toisaalta tuo rungon tuuletuskin pelasi nyt paremmin, eikä takalauvotuksesta tarvinnu liikoja paineita ihmisten suruksi tänään pahemmin päästellä.

Kolmas tän päivän hieno juttu oli se, että taas on viikko päivää vaille pulkassa ja toivottavasti lapijointiviikkoja olis enää n. 50 jälellä. Ja onhan siinä vielä mahollisuus oljenkorsilomaanki, joka tarkottasi sitä, että jos liikoja ahistellee ni voisi lävähyttää itellesä lopputilin ja lomattoman korvauksen ja läsähyttää työmaakopin oven omalta osaltaan kiinni lopullisesti jo ennen ikävuosijen täyttymistäki. Sekkää ei Uunon kohalta oo poissulettu mahollisuus.

Joku saattaa joskus luulla tai olla tietävinään, jotta Uuno leukojaan louskuttelee aina ihan huvikseen, mutta kyl näissä jutuissa on vähintäänki toine puoli totta ja monasti ne on syvijen ja pitkäaikastenki pohdintojen tuloksija ja joskus sitte taas ei. Takasipäin ku asijoita ajattelee, ni vähemmälläki ähinällä ois tähän ikään Uunoki päässy. Turhaa vouhotusta on ollu suurin osa, mitä oon yritelly täällä toimitella, vaan ajat ja ajatukset muuttuu.......